Sähkön tukkumarkkinoilla on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia ja mukana on ollut myös joitakin erikoisempia ilmiöitä. Tämä on pitänyt markkinavalvonnan kiireisenä. Juuri erilaisten markkinamuutosten aikaan ja uudenlaisten toimijoiden ja toimintatapojen tullessa markkinoille valvonnan pitää olla erityisen tarkkaa. Tässä kerrotaan lyhyesti Energiaviraston roolista sähkömarkkinoiden valvonnassa sekä siitä, mitä markkinavalvonnan pöydällä on viime aikoina ollut.
Kuka sähkömarkkinaa valvoo?
Toimijoille ehkä näkyvin markkinoita valvova taho on kunkin markkinapaikan oma markkinavalvontayksikkö. Markkinapaikoilla on lakisääteinen velvollisuus ja parhaat lähtökohdat valvoa esimerkiksi markkinamanipulaation kieltoa omalla markkinapaikallaan. Suomessa keskeiset sähkön markkinapaikat ovat Nord Pool ja EPEX SPOT (vuorokausi- ja päivänsisäiset markkinat) sekä Fingrid (reservimarkkinat).
Sähkön ja maakaasun tukkumarkkinoiden valvonta on kuitenkin laaja kokonaisuus, jota orkestroi Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ACER. ACER kerää markkinadataa koko Euroopan alueelta, valvoo itse markkinoita ja koordinoi rajat ylittäviä tutkintoja. Jos markkinapaikka tai ACER epäilee REMIT-asetuksen rikkomista Suomessa, ilmoitus tehdään Energiavirastolle, joka tutkii tapauksen ja tekee tarvittaessa hallintolain mukaisen päätöksen.
Energiavirasto tekee myös omaa valvontaa keskittyen suomalaisiin toimijoihin ja markkinoihin. Euroopassa on tavallista, että kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät tarkastuksia kohteisiin, jotka kulloinkin nähdään tarpeellisiksi. Kohteina voivat olla esimerkiksi yksittäinen toimija useilla markkinoilla, kaikki tietyn tyyppiset toimijat (kuten algoritmikauppaa tai treidausta harjoittavat) tai joku tietty markkina tai sen poikkeustilanne, jossa yksittäinen toimija pystyy vaikuttamaan hintaan huomattavan paljon. Hintapiikit joutuvat tietysti automaattisesti markkinavalvonnan hampaisiin.
ACER:in valvonta on keskeistä erityisesti valtioiden rajat ylittävien ja useita markkinapaikkoja koskevien manipulaatiotapojen torjunnassa. Esimerkiksi Tanskassa oli vastikään tapaus, jossa toimija loi keinotekoisesti hintaeron tarjousalueiden välille ja hyödynsi sen. Energiavirasto pyrkii Suomessa yhdessä ACER:in kanssa paikkaamaan tällaisia valvonnan katvealueita, joihin yksittäisten markkinapaikkojen seuranta ei välttämättä ulotu.
Tutkintaprosessissa kuullaan useita tahoja
Esimerkkinä Energiaviraston suorittamasta tutkinnasta ja viranomaispäätöksestä voidaan mainita tapaus, jossa Kinect Energy Sweden AB jätti virheellisen tarjouksen, mikä vääristi merkittävästi vuorokausimarkkinan hintoja. Energiavirasto totesi yhtiön rikkoneen REMIT-asetuksen markkinamanipulaation kieltoa ja tulee esittämään seuraamusmaksua.
Tällaisen päätöksen laatiminen ei ole yksinkertaista. Sitä ei voi kirjoittaa yhden kahvikupin – tai edes kahvipannun – ääressä. Kahvipakettejakin voi mennä useita, sillä tutkintaprosessi sisältää usein lukuisia kuulemisia, lausuntoja ja lausuttamista ja joskus myös lausuntojen lausuttamista. Kinectin tapauksessa Energiaviraston arkistosta löytyy tällä hetkellä yli 200 tutkintaan liittyvää asiakirjaa.
Algoritmien painia
Algoritmien käyttö sähkömarkkinoilla on kasvanut nopeasti ja erityisesti päivänsisäinen markkina toimii niiden painimolskina. Tarjouskirjassa tämä näkyy vilkkaana liikkeenä: osto- ja myyntilaidat saattavat muuttua sekunnin murto-osissa, kun algoritmit kilpailevat toistensa kanssa parhaasta osto- tai myyntihinnasta. Tämä johtaa usein tarjouslaitojen sahalaitakuvioon.
Yksi esimerkki vääränlaisestä algoritmikäyttäytymisestä on markkinan hintatasojen vedättäminen tarjouksilla, joiden ei edes haluta toteutuvan. Tilannetta voi verrata hirvenmetsästykseen: passimiehet asettuvat odottamaan aukealle, koirat päästetään metsään, ja ase laukeaa, kun koirat ajavat hirven ampumasektorille. Vastaavasti markkinoilla joku, jolla on aito ostotarve, saattaa yrittää painaa myyntilaitaa alas tekaistuilla myyntitarjouksilla saadakseen ostonsa halvemmalla. Tämä on kiellettyä markkinamanipulaatiota, sillä kaikkien tarjousten on aina perustuttava aitoon kaupankäyntitarpeeseen. Yhdellä laidalla sopivaa hintaa saa kyllä hakea muuttamalla omaa tarjoushintaa, jos tarjoukselle on koko ajan aito peruste. Eli markkinoilla hirveä (= muiden tarjoukset) ei saa hämmentää esittämällä, että vaara on takana, jos todellinen vaara onkin oikeasti edessä.
Markkinavalvonnan on usein vaikea tietää, mikä on toimijan todellinen kaupankäynti-intressi kunakin ajanhetkenä ja kullakin hinnalla. Siksi Energiavirasto voi pyytää toimijalta tarkan kuvauksen käytetystä algoritmista ja arvioida kaupankäynnin lainmukaisuutta sen perusteella, sen sijaan että yrittäisi päätellä logiikkaa pelkkien markkinalla havaittujen tarjousten pohjalta. Energiavirasto voi myös kysyä algoritmia käyttävien toimijoiden riskienhallinnasta. Käsistä karannut algoritmi voi tehdä markkinoilla nopeasti pahaa jälkeä.
Algoritmin käytöstä on nykyään ilmoitettava Energiavirastolle juuri sen vuoksi, että valvontaa voidaan kohdentaa paremmin. Vastuu kaupankäynnistä on aina markkinaosapuolella itsellään – juridisesti ei ole väliä, tehdäänkö kauppaa algoritmeilla vai käsin. Väärinkäytöksiä ei voi sysätä algoritmin niskoille.
Sähkövarastojen vaihtoehtoiskustannukset
Akkuihin perustuvien sähkövarastojen tarjousten hinnoittelu on herättänyt keskustelua ACER:in työryhmissä ja keskustelu jatkuu. Toisin kuin perinteisillä voimalaitoksilla, sähkövarastojen (ml. suurialtaiset vesivoimalat) tarjoushinnat määräytyvät pääosin vaihtoehtoiskustannusten perusteella.
Esimerkiksi: jos varastossa on 1 MWh sähköä ja toimija arvioi saavansa siitä huomenna 100 €, hän voi pyytää saman hinnan jo tänään, vaikka markkinahinta olisi vain 20 €. Myymällä tänään toimija menettäisi mahdollisuuden myydä huomenna eli sen satasen. Varaston arvo tänään on siis 100 €.
Sähkövarastot ovat levittäytyneet nopeasti reservimarkkinoilta myös vuorokausi- ja päivänsisäisille markkinoille. Niillä on käytännössä lähes rajattomasti vaihtoehtoja, millä markkinoilla ostaa tai myydä ja mille toimitusajanhetkelle ja kuinka paljon. Tämä tekee optimoinnista erittäin monimutkaista, etenkin kun myös tekniset rajoitteet on huomioitava.
Samoin kuin algoritmien, myös sähkövarastojen osalta valvonta perustuu pitkälti siihen, että toimija kuvaa kaupankäyntilogiikkansa. Koska vaihtoehtoiskustannukset nojaavat hintaennusteisiin, on arvioitava sitä, ovatko ennusteet olleet perusteltuja. Tämä on helppo tehdä jälkikäteen. Rationaalinen hintaennuste ei voi olla jatkuvasti toteutunutta hintaa suurempi tai pienempi, vaan sen tulisi keskimäärin osua oikeaan ja erehtyä tasaisesti molempiin suuntiin.
Säätömarkkinan säätöä
Suomessa Fingridin operoima säätömarkkina (mFRR energiamarkkina) uudistui maaliskuussa 2025, kun otettiin käyttöön yhteispohjoismainen täsmäytysalgoritmi ja tuntiresoluutiosta siirryttiin 15 minuuttiin. On reilua myöntää, että tällä kertaa markkinauudistus ei mennyt aivan nappiin. Markkinoilla on nähty suuria hintapiikkejä ja hinnoittelun perusteet ovat olleet ajoittain epäselviä. Tämä on toisinaan johtanut satunnaisilta vaikuttaviin korkeisiin tasemaksuihin. Kuviota sotkevat myös erilaiset käytännöt eri Pohjoismaissa, ja jotkut toimijat ovatkin esittäneet toiveita paluusta aiempaan markkinamalliin.
Syyt hintapiikkeihin ovat moninaisia. Säätötarve määräytyy eri tavalla, algoritmi on erilainen ja myös tarjoukset ovat muuttuneet. Markkinavalvonta seuraa, onko markkinoilla noudatettu REMIT-asetusta. Energiavirasto on selvittänyt joidenkin poikkeuksellisten tarjousten taustoja ja toistaiseksi REMIT-rikkomuksia ei ole havaittu, mutta seuranta jatkuu. Myös muissa Pohjoismaissa säätömarkkinatarjouksia on ruodittu REMIT-näkökulmasta. Ruotsissa yksi toimija on väliaikaisesti suljettu markkinoilta, kunnes se on selvittänyt tarjoustensa taustoja tarkemmin. Tällainen on harvoin käytetty toimenpide, mutta varsinaisista REMIT-rikkomuksista ei ole Ruotsissakaan raportoitu.
Osa korkeista hinnoista Suomessa on peräisin ulkomaisista tarjouksista, mikä korostaa pohjoismaisen valvontayhteistyön merkitystä. Erityisesti rajantakaiset ns. jakamattomat tarjoukset ovat aiheuttaneet erikoisia hintoja. REMIT-asetus edellyttää, että tarjoushinnat perustuvat aitoihin kustannuksiin, mutta muitakaan tarjousparametreja (ml. jaettavuus) ei saa käyttää hinnan vääristämiseen.
Vaikka vanha markkinamalli saattaa äkkiseltään tuntua paremmalta kuin nykyinen, paluuta siihen ei ole. 15 minuutin kaupankäyntiajanjakso, rajat ylittävä kaupankäynti ja automaattinen täsmäytys ovat välttämättömyyksiä, kun tuotanto ja kulutus muuttuvat nopeasti. Uudistuksen jälkeen säätömarkkinaa on jo paranneltu paljon ja kehitys jatkuu. Markkinatoimijoiden kannattaa myös olla tässä aktiivisia, jotta ratkaisuja etsitään oikeisiin ongelmiin.
Vuorokausimarkkinan varttihinnoittelu
Lokakuun alussa 2025 myös vuorokausimarkkinalla siirryttiin koko Euroopassa tunnista 15 minuutin kaupankäyntiajanjaksoon. Muutos näyttää sujuneen mallikkaasti. Suomessa varttitarjouksiin siirryttiin pääosin hyvin ja suuria virheitä tai teknisiä ongelmia ei juurikaan näkynyt.
Varttihinnoissa on kuitenkin esiintynyt tuntitason sahausta, mikä johtuu pääosin sitä, että osa kaupankäynnistä tapahtuu edelleen tasatunnein. Ilmiö voi ajan myötä lieventyä, muttei välttämättä poistu kokonaan.
Yhteenvetoa
Sähkön tukkumarkkinat monimutkaistuvat vauhdilla ja valvonnassakaan pelkkä tarjousten tuijottelu ja yksinkertainen funktiolaskin eivät enää riitä. Valvontaa onkin vietävä entistä enemmän suuntaan, jossa toimijoiden tulee perustella tarjoustensa taustoja. Erilaisissa markkinoiden muutostilanteissa valvonnan on oltava erityisen tarkkana ja valvontamenetelmiä on usein päivitettävä ja kalibroitava muutosten mukana.
Energiaviraston tukkumarkkinavalvonta valvoo REMIT-asetuksen noudattamista sähkön ja kaasun tukkumarkkinoilla Suomessa. REMIT-asetus kieltää sisäpiiritiedon väärinkäytön sekä markkinamanipulaation energian tukkumarkkinoilla.
