Pörssisähkön hintapiikit jakavat suomalaiset yhden päivän ajaksi voittajiin ja häviäjiin, ja jako kuuluu kahvipöytäkeskusteluissa ympäri Suomen. Voittajia ovat fiksun määräaikaisen sopimuksen tehneet. Häviäjät puolestaan ovat pörssisähkön armoilla. Pörssisähköasiakkaat – kirjoittaja mukaan lukien – tietävät, että pitkässä juoksussa pörssisähkön tulisi hintapiikeistä huolimatta olla kiinteää sopimusta halvempi. Kalleimpina päivinä tämä tieto kuitenkin piristää vain rajallisesti. Olivatko asiat kuitenkin paremmin aikana ennen sähköpörssiä?
Oliko ennen halvempaa?
Muistikuvat todella halvasta sähköstä ennen kilpailun avautumista ja sähköpörssiin liittymistä vuonna 1998 elävät vahvoina, mutta pitävätkö ne paikkansa? Alla olevassa kuvassa on esitetty 5 MWh vuodessa kuluttavan asiakkaan sähkön hinnan kehitys deflatoituna vuoden 2023 hintatasolle.
Sähkön kokonaishinnan trendi kääntyi nousuun vasta 2000-luvun puolella. Samaan aikaan pelkän sähköenergian hinta on kuitenkin laskenut tai pysynyt verraten matalana vuoteen 2022 asti. Nousu kuluttajien maksamassa kokonaishinnassa johtuukin lähes yksinomaan veronkiristyksistä ja verkkomaksujen noususta, ei sähköenergian hintakehityksestä. Jos verojen ja verkkopalvelumaksujen muutosten vaikutus poistetaan, niin vielä kesällä 2022 sähkön kokonaishinnat olivat hyvin vastaavalla tasolla kuin 1980-luvun alkupuoliskolla.
Kesää 2022 seurasi kuitenkin sähkökriisi, joka hetkellisesti muutti sähköenergian hinnan kokonaishinnan tärkeimmäksi ajuriksi.
Oliko ennen vakaampaa?
Sähkön hinnan pitkäaikaisemmat vaihtelut ja kriisit johtuvat lähes aina jostain ulkoisesta tekijästä, kuten polttoaineiden hinnoista. Oliko järjestelmä ennen kilpailun avautumista kuitenkin vähemmän herkkä ulkoisille vaikutuksille?
Alla olevassa kuvassa on esitetty tuontihintojen ja spot-hinnan kehitys deflatoituna vuoden 2023 hintatasolle. Kuvasta nähdään, että hintapiikkejä on ollut ennenkin. Erityisesti öljyllä on merkittävä rooli sähkön tukkuhintojen ajurina, ja 1970-luvun ja 2000-luvun öljyn hintapiikit näyttävät kuviossa erittäin samanlaisilta.
Vuosi 2022 nousee silti omaan luokkaansa. Hintapiikin suuruutta ei voi erottaa sähkön käytön yleisestä kehityksestä. Vuosien 1970 ja 2021 välillä Suomen sähkönkulutus yli nelinkertaistui ja tuontisähkön osuus nousi noin 2 prosentista yli 20 prosenttiin.
Sähköpörssin roolin kasvaminen on vaikuttanut siihen, että kansallinen tuotanto ja kulutus ovat yhä enemmän eriytyneet toisistaan. Sähköjärjestelmän tilanne voidaan nähdä makrotason versiona pörssisähköasiakkaan ongelmasta. Pitkässä juoksussa kilpailullinen ja kansainvälistynyt järjestelmä tuottaa sähköä suljettua ja omavaraista järjestelmää halvemmalla. Suuren kriisin sattuessa tämä piristää vain rajallisesti.
Oliko ennen paremmin?
Vuonna 2024 elämme edelleen jossain määrin kriisin jälkimainingeissa. Sähkön hinnan vertaaminen nykyhetken ja 1980-luvun välillä ei siis kerro niinkään eroista kahden järjestelmän välillä, vaan eroista kriisi- ja normaalitilanteen välillä.
Jos käännämme katseen pois kriisiajasta, nykyjärjestelmästä löytyy kaksi suurta etua edeltävään nähden: keskimäärin halvempi sähköenergia ja enemmän valinnanvaraa sopimuksissa. Aktiiviset kuluttajat voivat valita pörssisähkön hyötyäkseen nykyjärjestelmän keskimäärin halvemmista sähkön hinnoista. Monet ovat päättäneet näin tehdä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta kulutusjoustoon voivat puolestaan valita kiinteän sopimuksen, jolloin he saavat aiempaa järjestelmää vastaavaa turvaa ja vakautta sähkölaskuunsa. Kiinteähintaiset sopimukset ovat, ainakin sähköenergian hinnan osalta, normaalitilanteessa hyvin samankaltaisia ja -hintaisia kuin ne ovat olleet aina ennenkin.
Aiheuttaako nykyjärjestelmä kuitenkin välttämättä kriisejä myös jatkossa? Tuskin. Kriiseihin voidaan varautua. Kantapään kautta saatujen oppien myötä pääsemme todennäköisesti tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa saamme nauttia kilpailullisen järjestelmän halvemmista hinnoista, mutta myös kasvaneen omavaraisuuden tuomasta varmuudesta.
Itse aion myös jatkossa keskittyä hintapiikkien sijaan keskihintojen tarkkailuun. Kestän kalliiden päivien kahvipöytäkeskustelut, sillä jokainen kuluttaja on tavallaan voittaja valittuaan itselleen sopivan sopimuksen. Tiedän, että kalleimpina päivinä tämä ei vakuuta ketään. Aion kuitenkin kestää senkin.
