Uusiutuvan energian direktiivi uudistui marraskuussa 2023. Uuden RED III-direktiivin keskeisin tavoite on korottaa uusiutuvan energian koko EU:ta koskeva yleistavoite nykyisestä 32 prosentista 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Direktiivi velvoittaa jäsenmaita tiukentamaan sääntelyä monilla eri osa-alueilla. Suomen on muiden jäsenmaiden tapaan toimeenpantava direktiivin velvoitteet toukokuuhun 2025 mennessä.
Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Harri Haavisto kertoo tärkeimmistä muutoksista kestävyys- ja jakelulainsäädäntöön.
Mitkä ovat keskeisimmät muutokset biomassojen ja -polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen ja keitä ne koskevat?
Kestävyyden osalta direktiivin suurimmat muutokset kohdistuvat metsäbiomassan vaatimuksiin. Vaikka direktiivissä säilyy metsäbiomassan riskiperusteinen tarkastelu maa- ja aluetasolla, on kriteereitä kuitenkin vahvistettu monesta eri kohdasta. Esimerkiksi niin sanottuun hakkuukriteeriin on lisätty paljon yksityiskohtaisia vaatimuksia, jotka ovat valitettavasti myös kovin tulkinnanvaraisia. Lisäksi laitosten soveltamisrajaa alennetaan 20 megawatista 7,5 megawattiin eli kytkös päästökauppalaitoksiin katoaa. Tämä tuo mahdollisesti jopa hieman alle 100 uutta laitosta kestävyyssääntelyn piiriin.
Tämän lisäksi keskeinen uusi vaatimus on puun käyttöön kohdistuva kaskadiperiaate. Jäsenvaltioiden tulisi suunnitella energiantuotantoon kohdistetut tukijärjestelmät siten, että kaskadiperiaate huomioidaan. Kaskadiperiaatteen mukaisesti puubiomassa tulisi käyttää siellä, missä siitä on mahdollista saada ympäristön ja talouden kannalta suurin lisäarvo. Bioenergia on hierarkian alapäässä. Suomessa ei kuitenkaan tällä hetkellä käytännössä makseta bioenergialle suoria tukia.
Liikenteen biopolttoaineiden osalta kestävyyskriteereihin ei tullut merkittäviä muutoksia.
Metsäbiomassojen kestävyyskriteerit ovat tiukentumassa ja metsien käyttöön on tulossa aluekohtaisia rajoituksia. Onko tällä vaikutusta suomalaisen metsätalouden käytäntöihin?
Vaikutusten selvittäminen ja arviointi on vielä kesken. TEM asetti tehtävää varten työryhmän, joka koostuu keskeisistä ministeriöistä ja järjestöistä. Työryhmän piti alun perin saada työnsä päätökseen nyt toukokuun lopussa, mutta asiakokonaisuudessa on riittänyt selvitettävää ja tarkoituksena on jatkaa työryhmän työtä syyskuun lopulle asti.
Direktiivineuvotteluiden aikaan Suomi painotti riskiperusteisen mallin säilyttämistä, ja me pidimme tärkeänä, että kestävyys voidaan maatasolla osoittaa esimerkiksi kansallisen metsä- ja ympäristönsuojelulainsäädännön kautta. Kyllä tämä on edelleen tavoitteena myös direktiivin toimeenpanon jälkeen, mutta työryhmän suosituksista en pysty vielä tässä vaiheessa kertomaan.
Se on kuitenkin täsmennettävä, että direktiivin vaatimukset kohdistuvat bioenergian käyttöön. Jos vaatimukset eivät täyttyisi, ei direktiivi sinänsä kiellä bioenergian käyttöä – se ei vaan olisi siten kestävää, eikä sitä laskettaisi esimerkiksi uusiutuvan energian tavoitteisiin.
Jakeluvelvoitelainsäädännön muutokset ovat tulossa voimaan jo vuoden 2025 alussa. Mitkä ovat tulevien vuosien jakeluvelvoitetasot?
Jakeluvelvoitteen uudistamisessa toimeenpannaan sekä RED III-direktiivin vaatimuksia että pääministeri Orpon hallitusohjelman kirjauksia. Jakeluvelvoitetasot vuosille 2025 – 2027 tulevat suoraan hallitusohjelmasta ja ovat vuosina 2025 16,5 %, 2026 19,5 % ja 2027 22,5 %.
Kehittyneiden polttoaineiden lisävelvoite on puolestaan ensi vuonna 3 % ja vuosina 2026 ja 2027 4 %. Lisäksi direktiivi vaatii asettamaan RFNBO-polttoaineille eli sähköpolttoaineille oman tavoitteensa.
Miten uudistuvissa jakeluvelvoitteissa huomioidaan liikenteen sähköistyminen?
Jakeluvelvoitteeseen lisätään myös jakelijoille mahdollisuus täyttää velvoitettaan julkisten latauspisteiden kautta toimitetulla uusiutuvalla sähköllä. Liikennesähkön toimittajat eivät olisi itse jakeluvelvollisia, vaan ne voisivat käydä ns. tikettikauppaa toimittamallaan sähköllä varsinaisten jakeluvelvollisten kanssa. Käytännössä uusiutuva sähkö korvaisi jakeluvelvoitteessa nestemäisiä biopolttoaineita, jotka ovat hinnaltaan kalliimpia kuin sähkö.
Lakimuutoksen myötä jakelijat voivat täyttää osan jakeluvelvoitteesta ostamalla päästövähennyksiä taakanjako- ja maakäyttösektoreilta. Millaisia keinoja on suunnitteilla ja kuinka suuri osa velvoitteesta niillä voidaan korvata?
Jakeluvelvoitteen joustomekanismi sisällytetään jakeluvelvoitteeseen hallitusohjelman mukaisesti. Jatkossa siis osan jakeluvelvoitteesta voisi täyttää ensisijaisesti taakanjakosektorin päästövähennystoimilla. Järjestelmästä saadun kokemuksen pohjalta maankäyttösektorin toimet voitaisiin ottaa hieman myöhemmin mukaan erikseen säädettävällä asetuksella. Ajatuksena tässä on se, että ensivaiheessa pilotoidaan joustomekanismin toimivuutta ja sääntöjä jakeluvelvoitteessa. Nyt on suunniteltu, että jakelija voisi täyttää jakeluvelvoitteestaan enintään 5,5 prosenttiyksikköä näillä vaihtoehtoisilla päästövähennystoimilla.
Pilottivaiheen toimiksi on ehdotettu muun muassa kotieläinrehun lisäravinteiden käyttöä tai öljylämmityksestä luopumisen tukemista. Maankäyttösektorilla toimet voisivat liittyä esimerkiksi kosteikkoviljelyyn tai metsien kiertoajan pidentämiseen. Järjestelmään hyväksyttävistä toimista tullaan antamaan oma asetuksensa.
Miten jakeluvelvoitteen muutokset vaikuttavat liikenteen päästöihin?
Koska jakeluvelvoitetta alennetaan suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön, vaikuttavat muutokset kielteisesti liikenteen päästöjen kehityspolkuun. Yhteensä uusiutuvien polttoaineiden kysynnän lasku ja korvautumien fossiilisilla polttoaineilla kasvattaisi tieliikenteen päästöjä noin 3,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuosina 2025–2027.
Jakeluvelvoitelain muutoksia koskevan esityksen on tarkoitus edetä eduskuntakäsittelyyn syyskyyn lopulla ja tulla voimaan 1.1.2025.
