Päästöoikeuksien huutokaupan lisäksi, oikeuksia myönnetään toiminnanharjoittajille ilmaisjakosääntöjen mukaisesti. Päästöoikeuksien ilmaisjakoon oikeutetut toimialat on määritelty EU:n päästökauppadirektiivissä. Ilmaisjaon tarkoitus on hillitä hiilivuotoa, jossa yritykset siirtävät tai perustavat tuotantoa Euroopan unionin ulkopuolelle välttääkseen EU:n päästökauppajärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia. Komissio on arvioinut hiilivuodolle alttiiksi toimialoiksi tietyt teollisuuden toimialat, kuten muun muassa metalli- ja terästeollisuuden sekä kemianteollisuuden. Ilmaisjaon piiriin kuuluu myös kaukolämmön- ja jäähdytyksen tuotanto.
Hiilivuotoriskille alttiit toimialat saavat päästöoikeuksien ilmaisjakoa 100 prosenttia sääntöjen perusteella laskettavasta määrästä. Muut ilmaisjakoon oikeutetut toimialat saavat alkuun 30 prosenttia säännösten mukaisesta määrästä, mutta osuus laskee vuoden 2026 jälkeen tasasuuruisin erin nollaan vuonna 2030. Osuuden lasku ei kuitenkaan koske kaukolämpöä tai -jäähdytystä.
Suomessa maksutta jaettavat päästöoikeudet jaetaan päästökaupan ilmaisjakoa saavien laitosten edellistä vuotta koskevien tuotantotasoraporttien tietojen tarkistuksen jälkeen. Energiavirasto ei kirjaa päästöoikeuksia ennen raporttien läpikäymistä. Päästöihin ja ilmaisjaon myöntämiseen liittyvien tietojen tulee olla kolmannen osapuolen, Energiaviraston hyväksymän todentajan, varmentamia.
Ilmaisjaon sääntöihin kuuluu, että myönnetyt päästöoikeusmäärät voivat muuttua jopa vuosittain, riippuen ylittääkö laitoksen kahden edellisen vuoden tuotantotason liukuva keskiarvo säädetyn kynnysarvon.
Muualla EU:ssa ilmaisjaon käytännöt pääsääntöisesti poikkeavat Suomen menettelystä. Tämä poikii Energiavirastoon aika ajoin kysymyksiä, miksi Suomessa ilmaisjako toteutetaan jälkijättöisesti.
Suomen tapa toteuttaa ilmaisjako on tehokas ja järkevä niin toiminnanharjoittajalle kuin viranomaiselle. Päästöoikeusmäärä muuttuu vuosittain arviolta noin puolella laitoksista. Jos päästöoikeudet jaettaisiin ennen tuotantotasoraporttien käsittelyä kuten joissain jäsenmaissa, se johtaisi osalla laitoksista päästöoikeuksien takaisinperintään . Takaisinperintä aiheuttaisi merkittävää hallinnollista taakkaa.
Laitosten päästöoikeusmääriä muutetaan yhä useammin
Päästöoikeusmäärien muuttaminen on yleistynyt merkittävästi neljännellä päästökauppakaudella 2021–2030. Energiavirasto muuttaa oikeuksien määriä aiempaa matalammilla kynnysarvoilla, jotta muutokset vastaavat tarkemmin laitoksilla muuttuneita tuotantotasoja. Tästä syystä Energiavirastolla on entistä suurempi määrä muutoksia käsiteltävänä ja sen myötä päästöoikeuksien jakaminen laitoksille on jonkin verran hidastunut.
Vuonna 2023 päästöoikeuksien myöntäminen etenee tutulla aikataululla
Vielä vuonna 2023 päästöoikeudet jaetaan tutussa aikataulussa. Laitokset, joiden päästöoikeusmääriä ei muuteta, saavat päästöoikeutensa kesäkuun loppuun mennessä. Muilla laitoksilla muutettavat päästöoikeusmäärät on ensin hyväksytettävä Euroopan komissiolla, joka antaa muutoksista päätöksen neljä kertaa vuodessa. Päästökauppalain mukaan Energiavirasto tekee aina myös vastaavat kansalliset päästöoikeuksien muutospäätökset.
Nykyisellä komission päätösaikataululla Energiavirasto antaa ensimmäiset omat muutospäätöksensä elokuussa. Sitä seuraava komission muutospäätös on odotettavissa marraskuussa ja viraston päätökset vastaavasti vuodenvaihteen molemmin puolin.
Päästöoikeuksien kirjaaminen muuttuu vuonna 2024
Euroopan komissio julkaisi kesällä 2021 Fit for 55 -ilmastopaketin, jonka 12 esitystä vaikuttavat muun muassa energiaan, polttoaineisiin, liikenteeseen, rakennusten energiatehokkuuteen, maankäyttöön ja metsätalouteen. Ilmastopaketin myötä myös päästökauppadirektiiviin säädetään laajoja muutoksia, joista osa koskee ilmaisjaon jakamista ja päästöoikeuksien palauttamisen aikatauluja.
Vuodesta 2024 lähtien päästöoikeudet kirjataan vuosittain 30. kesäkuuta mennessä. Samalla laitosten velvoite palauttaa edellisen kalenterivuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia siirtyy myöhemmäksi. Ensi vuodesta lähtien palautukset tulee tehdä viimeistään 30. syyskuuta. Tuotantotasojen raportoinnin ja todentamisen määräpäivä, maaliskuun loppu, pysyy tämänhetkisen tiedon mukaan ennallaan.
Aikataulumuutoksien myötä päästöoikeusmäärien muutosten käsittelylle jää enemmän aikaa ennen jakamista. Laitosten päästömäärien raportointiin ja päästöselvityksen todentamiseen muutokset eivät myöskään vaikuta, vaan todennettu päästöselvitys on edelleen toimitettava virastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä.
Kansallista päästökauppalakia uudistetaan
Kansallisesti päästökaupasta säädetään päästökauppalaissa (311/2011) ja laissa lentoliikenteen päästökaupasta (34/2010). Uudistuneiden direktiivien toimeenpano edellyttää muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Päästökauppadirektiivien toimeenpanon yhteydessä on tarkoitus kumota voimassa olevat lait ja säätää uusi päästökauppalaki, johon sisällytettäisiin uudet vaatimukset kokonaisuudessaan.
Päästökauppadirektiivin toimeenpanoa on valmisteltu syksystä 2022. Työ on käynnistetty arvioimalla direktiivien sisältö, kansallinen sääntelyn tarve sekä toteuttamisvaihtoehdot ja näiden vaikutukset.
Energiavirasto on kansallinen päästökauppaviranomainen
Energiavirasto toimii Suomessa päästökauppalain (311/2011) mukaisena päästökauppaviranomaisena ja vastaa Manner-Suomen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien laitosten päästöluvituksesta ja lupaehtojen valvonnasta, päästöoikeuksien maksutta jakamisesta, EU:n päästökaupparekisterin kansallisen osan hallinnoinnista, päästökauppatodentajien hyväksynnästä ja valvonnasta sekä toimii Suomen huutokaupanpitäjänä.
Päästökauppajärjestelmään kuuluvilla laitoksilla tulee olla Energiaviraston myöntämä kasvihuonekaasujen päästölupa sekä päästöjen tarkkailusuunnitelma. Lupaan liittyy päästöjen seuranta- ja raportointivelvoitteita sekä velvoite toimittaa vuosittain Energiavirastolle päästöoikeusmäärä, joka vastaa laitoksen edellisen kalenterivuoden päästöjä.
