Mikä markkinamalli ehkäisisi parhaiten sähkökaupan väärinkäytöksiä?

Lasse Pollarin sähkön tukkumarkkinoiden hinnoittelumalleja vertailevan kirjoituksen ensimmäiseen osaan pääset tästä.

Kävin edellisessä kirjoituksessani läpi sähkön vuorokausimarkkinan hinnoittelumalleja vertailemalla ”pay-as-bid”- (PAB) ja ”pay-as-clear”- (PAC) malleja. Tässä kirjoituksessa pohdin hinnoittelumallien toimivuutta tukkumarkkinoiden valvonnan näkökulmasta.

Energian tukkumarkkinoilla käytävää kauppaa valvotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta antaman REMIT-asetuksen mukaisesti. Asetuksen kieltämä markkinoiden manipulaatioksi katsottava toiminta vaihtelee käytännössä kunkin markkinan toiminnan mukaan.

Nykyinen sähkön vuorokausimarkkina toimii suljetun huutokaupan periaatteella. Huutokauppamarkkinalle tyypillisimpiä manipulointikeinoja ovat kapasiteetin tarjoamatta jättäminen joko osittain tai kokonaan tai tarjoaminen hinnalla, joka ei ole kilpailukykyinen. Markkinan tulee antaa aitoja viestejä tukkutason energiatuotteiden kysynnästä, tarjonnasta ja hinnasta. Jos kapasiteettia ei tarjota markkinalle kilpailukykyiseen hintaan tai ollenkaan, se ei heijasta REMIT-asetuksen keskeistä sisältöä. Toisaalta, vaikka kapasiteetin kilpailukykyinen tarjoaminen vuorokausimarkkinalle onkin valvonnan keskeisintä ydintä, eivät investoinnit tai investoimatta jättämiset kuulu kaupankäynnin valvontaan.

PAB-malli keskittäisi kaupankäyntiä

Yleistäen voi sanoa, että PAB-mallissa myyjä asettaa itselleen hyväksyttävän tuottotason, kun taas nyt käytössä olevassa PAC-mallissa sen asettaa markkina. PAC-mallissa erityisesti inframarginaalisen tuotannon investoija voi luottaa siihen, että markkinan selvityshinta on pääsääntöisesti hyväksyttävän tuoton takaavalla tasolla. Jos ja kun PAB-mallissa tuottajat pyrkisivät arvioimaan tulevan kysynnän saadakseen itselleen mahdollisimman suuren tuoton, asettaisi se tuottajat eriarvoiseen asemaan.

Markkinavoiman hyödyntämisen näkökulmasta Willems & Yu* esittävät huolen, että PAB-mallissa erityisesti isot toimijat hyötyisivät, koska he voisivat ennustaa tulevan kysynnän tarkemmin. Kaupankäynti voisi entisestään keskittyä isoille toimijoille, jos markkinalta olisi tätä kautta saatavilla parempia tuottoja. Tämä voisi haitata uusien toimijoiden markkinalle tuloa. Markkinavalvonnan näkökulmasta on kiinnostavaa pohtia, olisiko kyseessä markkinamanipulaatio vai hyväksyttävä taloudellinen toiminta, jos hyvillä tiedoilla varustettu myyjä tarjoaisi tuotantonsa markkinalle lähelle arvioitua selvityshintaa maksimoiden oman tuottonsa?

Hyväksyttyjen tarjouskäytänteiden arviointi muuttuisi laajemmassakin kuvassa. PAB-malli tekisi tuotto-odotukset läpinäkyvämmiksi, koska tarjoukset heijastelisivat niitä. Keskustelu markkinavalvonnassa keskittyisi siihen, mikä on hyväksyttävä tuotto – tämä ei nykyisellään istu kovin hyvin REMIT-viitekehykseen. Toimijoiden tarjouskäyttäytyminen erityisesti inframarginaalisen tuotannon osalta todennäköisesti vaihtelisi markkinatilanteen mukaan paljon, jolloin myös marginaalit vaihtelisivat. Filosofisesti on eroa sillä, kuinka paljon itse tietoisesti asettaa marginaalia tarjoushinnan päälle verrattuna siihen, että saa sen markkinalta ”annettuna”.

Jatkuva markkina alttiimpi manipulaatiolle

Entä toimisiko vuorokausimarkkinalla jatkuvan kaupankäynnin malli sellaisena, kuin se tällä hetkellä on päivänsisäisellä markkinalla järjestetty? Tällöin tarjoukset olisivat markkinatoimijoille selkeästi näkyvillä ja toisaalta hinta reagoisi nopeammin fundamenttimuutoksiin. Vuorokausimarkkinan hinta heijastelisi tällöin paremmin sähkön reaaliaikaista arvoa ja kenties parantaisi hintasignaalien antamista kysyntäjoustolle.
Lisäksi spekulatiivisten toimijoiden vankempi läsnäolo jatkuvan kaupankäynnin markkinalla toisi lisää likviditeettiä.

Sähkön tuotanto on kuitenkin osittain jäykkää. Erityisesti heikosti joustavaa tuotantoa voisi olla haastava tarjota markkinalle nopealla aikataululla. Lisäksi kuluttajan voisi olla haastavaa reagoida hintoihin lähes reaaliaikaisesti.

Markkinavalvonnan näkökulmasta jatkuva markkina on altis manipulaatiolle eri tavalla kuin suljettu huutokauppa, koska jatkuvan kaupan osalta on tunnistettu selvästi suljettua huutokauppaan enemmän mahdollisia manipulointitapoja. Erityisesti algoritmikaupankäynnillä voidaan jatkuvassa kaupankäynnissä toteuttaa eri tavoin manipulaatiota ja saada aikaan nopeita ja voimakkaita hintaliikkeitä. Tämä voisi osaltaan johtaa viitehintojen merkittävään vääristymiseen ja aiheuttaa markkinatoimijoille merkittäviä tappioita.

Koska suljettu huutokauppa on luonteeltaan hidastempoista eivätkä tarjoukset ole näkyviä, väittäisin että se on jatkuvaa kaupankäyntiä turvallisempi tapa järjestää sähkökauppa markkinoiden väärinkäytön näkökulmasta.

Hinnoittelumalli säilymässä ennallaan

Tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä, että unionin sähkön vuorokausimarkkinan hinnoittelumalliin oltaisiin tekemässä muutoksia. Tutkimusten perusteella nykyinen hinnoittelumalli tarjoaa tehokkaimman tavan allokoida resurssit, vaikka PAB-malli voisi tietyin edellytyksin laskea sähkön tukkumarkkinahintaa.

Mikäli PAB-mallissa kuluttajan maksama hinta olisi volyymipainotettu keskiarvohinta, tasaisisi se myös mahdollisesti hintapiikkejä etenkin tarjousalueilla, joissa inframarginaalinen tuotanto muodostaa suurimman osan tuotantokapasiteetista. Suoraviivaista tämä ei ole ja paljon olisi kiinni siitä, millä hinnoilla tuottajat olisivat valmiita myymään. Lisäksi tuotantorakenne saattaisi ajan mittaan muuttua, mikä osaltaan vaikuttaisi hinnanmuodostukseen pitkällä aikavälillä.

Mitä tulee markkinavalvontaan, korkeat hinnat tai suuret hintavaihtelut eivät tarkoita itsessään, että markkinalla olisi tapahtunut väärinkäytöksiä. Oleellisempaa vuorokausimarkkinan osalta on, onko markkinalle tarjottu relevantti kapasiteetti ja onko se tarjottu kilpailukykyiseen hintaan. Toisekseen kysynnän osalta on syytä pohtia, onko kaikki jousto tarjottu ja onko se tarjottu asianmukaisilla hinnoilla. Kolmanneksi täytyy aina huomioida markkinavoima ja onko sitä mahdollisesti käytetty väärin.

Ennakoitavuus on tärkeää myös markkinavalvonnalle, jotta poikkeava toiminta voidaan havaita paremmin. ACERin, pörssien ja kansallisten sääntelyviranomaisten markkinavalvonnan näkemys siitä, millaista on sallittu ja kielletty kaupankäynti, on vaatinut pitkäjänteistä kehitystä. REMIT-asetus itsessään on yli 10 vuotta vanha ja uutta oikeuskäytäntöä syntyy jatkuvasti. Jos markkinamallia muutettaisiin merkittävästi, täytyisi kaikki tähänastinen tulkinta sekä vallitsevat reilun kaupankäynnin säännöt arvioida uudestaan. Tämä voisi viedä tukkumarkkinoiden valvontaa vuosia taaksepäin.