Löytyisikö sähkön huutokaupalle toimivampaa hinnoittelumallia?

Sähkön vuorokausimarkkinan hinnoittelumekanismi herättää usein ihmetystä: miksi kaikki tuottajat saavat saman hinnan riippumatta tuotantokustannuksista? Aihe on kiinnostava, joten avaan tässä kirjoituksessa vähän tarkemmin kahta eri menetelmää ”pay-as-clear” (PAC) ja ”pay-as-bid” (PAB). Näitä malleja tyypillisesti pohditaan vaihtoehtoina toisilleen suljetun huutokaupan osalta.

Lyhyesti sanottuna PAB-mallissa sähkön tuottajalla maksettaisiin hänen tarjoaman hinnan perusteella, kun taas nykyisessä PAC-mallissa kaikki tuottajat saavat saman maksun selvityshinnan mukaan.

PAB-mallissa lähtökohtaisesti markkinalle muodostuisi volyymipainotettu keskiarvohinta, jolla sähkö sitten ostettaisiin (koska ostaja ei voi valita vain tiettyä edullista tuotantoa itselleen). Ajatus siitä, että tuottajalle maksettaisiin hänen tuotantokustannustensa mukaisesti kuulostaa sinänsä houkuttelevalta. Tämä ajatus kuitenkin perustuu siihen olettamaan, että tuottajat myös näillä hinnoilla tarjoaisivat.

Hinnoittelumalli ohjaa tarjouskäyttäytymistä

PAB -mallissa toimijoiden katsotaan muuttavan tarjouskäyttäytymistä verrattuna PAC -malliin. PAC -mallissa etenkin inframarginaaliset tuottajat voivat luottaa siihen, että he saavat myymälleen tuotannolle tuoton, joka ylittää heidän lyhyen aikavälin rajakustannuksensa, koska selvityshinta määräytyy joidenkin kalliimpien tarjousten perusteella. Heillä ei siis ole kannustetta tarjota yli omien rajakustannustensa, koska se lisäisi riskiä, ettei heidän tarjouksiaan hyväksytä.

PAB -mallissa tuottajat oletettavasti nostaisivat tarjoushintojaan saadakseen riittävän tuoton. Tämä voisi johtaa ajojärjestyksen muuttumiseen, jos toimijan arviot tulevasta kysynnästä, tarjonnasta ja hinnasta olisivat pahasti pielessä. Näin ollen jokin edullinen tuotantomuoto voisi jäädä pois hyväksyttyjen tarjousten joukosta, mikä johtaisi tuotannon tehottomaan allokointiin. Willems & Yu* avaavat näiden mekanismien eroja paperissaan hiukan tarkemmin. He käyttävät tässä yhteydessä termejä ”uniform pricing” (yksi selvityshinta) ja ”discriminatory-price auction” (vaihteleva, syrjivä huutokauppahinta).

Kuvassa 1 vasemmalla puolella on nykyinen hinnoittelumalli ja oikealla PAB -malli. PAB -malli tuottaa teoriassa kuluttajille suuremman ylijäämän mitä nykyinen malli (sininen alue).

Kuvassa 2 taas on kuvattu PAB -mallin tuoma teoreettinen muutos markkinatoimijoiden tarjouskäyttäytymiseen. Vasemmassa kuvassa myyntitarjoukset nousevat, koska rajakustannuksella tarjoaminen ei tuottaisi voittoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa Willems & Yu kuvaavat, että PAB -malli saattaisi vaikuttaa investointeihin.

Tuottonäkymät vaikuttavat investointeihin

Jos tuottajalle maksettaisiin tarjotun hinnan mukaisesti, poistuisivatko tarjonnasta kaikki alle 0 €/MWh tarjoukset? Todennäköisesti kyllä. Erityisesti tuuli- ja jokivesivoiman tuottajien hinnoittelu todennäköisesti muuttuisi, koska pohjahinnalla ei enää kannattaisi tarjota. Tuottajien välinen kilpailu lisääntyisi ja toisinaan osa tuuli-, vesi- tai ydinvoimasta saattaisi hinnoitella itsensä ulos markkinalta.

PAB-mallissa inframarginaaliset tuottajat kärsivät eniten, koska heidän vaihtoehtokustannuksensa ovat kaikkein suurimmat menetetyn tuoton näkökulmasta. Tämä tarkoittaisi heikentyviä investointinäkymiä etenkin tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalle. Sen sijaan PAB-malli saattaisi kannustaa investoimaan fossiiliseen tuotantoon, mikä on ristiriidassa EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden kanssa.

Willems & Yu toteavat, että lyhyellä aikavälillä PAB -malli saattaisi laskea kuluttajien hintoja. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin vaikuttaisi investointeihin, mikä osaltaan taas voisi alentaa kuluttajien ylijäämää; miten paljon halvemmalla kuluttajat saavat tuotteen verrattuna siihen, paljonko olisivat siitä valmiita maksamaan. Federico & Rahman* ovat myös esittäneet, että PAB-mallissa markkinan keskiarvohinta laskisi, jos markkinalla vallitsisi täydellinen kilpailu ja kysyntä olisi joustavaa.

Olen kuvannut lyhyesti kahta eri hinnoittelumallia suljetun huutokaupan osalta. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelen asiaa tukkumarkkinoiden valvonnan näkökulmasta.