Syvällä

Löytyisikö sähkön huutokaupalle toimivampaa hinnoittelumallia?

Miksi kaikki tuottajat saavat sähköstään saman hinnan tuotantokustannuksista riippumatta? Energiaviraston johtava asiantuntija Lasse Pollari avaa sähkön vuorokausimarkkinan hinnoittelumekanismia pohtimalla kahden vaihtoehtoisen hinnoittelumallin eroja.

03/2024

teksti Lasse Pollari

kuvat Pixabay, Reima Kokko

Sähkön vuorokausimarkkinan hinnoittelumekanismi herättää usein ihmetystä: miksi kaikki tuottajat saavat saman hinnan riippumatta tuotantokustannuksista? Aihe on kiinnostava, joten avaan tässä kirjoituksessa vähän tarkemmin kahta eri menetelmää ”pay-as-clear” (PAC) ja ”pay-as-bid” (PAB). Näitä malleja tyypillisesti pohditaan vaihtoehtoina toisilleen suljetun huutokaupan osalta.

Lyhyesti sanottuna PAB-mallissa sähkön tuottajalla maksettaisiin hänen tarjoaman hinnan perusteella, kun taas nykyisessä PAC-mallissa kaikki tuottajat saavat saman maksun selvityshinnan mukaan.

PAB-mallissa lähtökohtaisesti markkinalle muodostuisi volyymipainotettu keskiarvohinta, jolla sähkö sitten ostettaisiin (koska ostaja ei voi valita vain tiettyä edullista tuotantoa itselleen). Ajatus siitä, että tuottajalle maksettaisiin hänen tuotantokustannustensa mukaisesti kuulostaa sinänsä houkuttelevalta. Tämä ajatus kuitenkin perustuu siihen olettamaan, että tuottajat myös näillä hinnoilla tarjoaisivat.

Hinnoittelumalli ohjaa tarjouskäyttäytymistä

PAB -mallissa toimijoiden katsotaan muuttavan tarjouskäyttäytymistä verrattuna PAC -malliin. PAC -mallissa etenkin inframarginaaliset tuottajat voivat luottaa siihen, että he saavat myymälleen tuotannolle tuoton, joka ylittää heidän lyhyen aikavälin rajakustannuksensa, koska selvityshinta määräytyy joidenkin kalliimpien tarjousten perusteella. Heillä ei siis ole kannustetta tarjota yli omien rajakustannustensa, koska se lisäisi riskiä, ettei heidän tarjouksiaan hyväksytä.

PAB -mallissa tuottajat oletettavasti nostaisivat tarjoushintojaan saadakseen riittävän tuoton. Tämä voisi johtaa ajojärjestyksen muuttumiseen, jos toimijan arviot tulevasta kysynnästä, tarjonnasta ja hinnasta olisivat pahasti pielessä. Näin ollen jokin edullinen tuotantomuoto voisi jäädä pois hyväksyttyjen tarjousten joukosta, mikä johtaisi tuotannon tehottomaan allokointiin. Willems & Yu* avaavat näiden mekanismien eroja paperissaan hiukan tarkemmin. He käyttävät tässä yhteydessä termejä ”uniform pricing” (yksi selvityshinta) ja ”discriminatory-price auction” (vaihteleva, syrjivä huutokauppahinta).

Pay-as-clear ja pay-as-bid -hinnoittelumalli. Lähde: Willems & Yu 2023 s. 2.

Kuvassa 1 vasemmalla puolella on nykyinen hinnoittelumalli ja oikealla PAB -malli. PAB -malli tuottaa teoriassa kuluttajille suuremman ylijäämän mitä nykyinen malli (sininen alue).

Tarjouskäyttäytyminen ja investointien kehitys pay-as-bid -mallissa. Lähde: Willems & Yu 2023 s. 3.

Kuvassa 2 taas on kuvattu PAB -mallin tuoma teoreettinen muutos markkinatoimijoiden tarjouskäyttäytymiseen. Vasemmassa kuvassa myyntitarjoukset nousevat, koska rajakustannuksella tarjoaminen ei tuottaisi voittoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa Willems & Yu kuvaavat, että PAB -malli saattaisi vaikuttaa investointeihin.

Tuottonäkymät vaikuttavat investointeihin

Jos tuottajalle maksettaisiin tarjotun hinnan mukaisesti, poistuisivatko tarjonnasta kaikki alle 0 €/MWh tarjoukset? Todennäköisesti kyllä. Erityisesti tuuli- ja jokivesivoiman tuottajien hinnoittelu todennäköisesti muuttuisi, koska pohjahinnalla ei enää kannattaisi tarjota. Tuottajien välinen kilpailu lisääntyisi ja toisinaan osa tuuli-, vesi- tai ydinvoimasta saattaisi hinnoitella itsensä ulos markkinalta.

PAB-mallissa inframarginaaliset tuottajat kärsivät eniten, koska heidän vaihtoehtokustannuksensa ovat kaikkein suurimmat menetetyn tuoton näkökulmasta. Tämä tarkoittaisi heikentyviä investointinäkymiä etenkin tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalle. Sen sijaan PAB-malli saattaisi kannustaa investoimaan fossiiliseen tuotantoon, mikä on ristiriidassa EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden kanssa.

Willems & Yu toteavat, että lyhyellä aikavälillä PAB -malli saattaisi laskea kuluttajien hintoja. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin vaikuttaisi investointeihin, mikä osaltaan taas voisi alentaa kuluttajien ylijäämää; miten paljon halvemmalla kuluttajat saavat tuotteen verrattuna siihen, paljonko olisivat siitä valmiita maksamaan. Federico & Rahman* ovat myös esittäneet, että PAB-mallissa markkinan keskiarvohinta laskisi, jos markkinalla vallitsisi täydellinen kilpailu ja kysyntä olisi joustavaa.

Olen kuvannut lyhyesti kahta eri hinnoittelumallia suljetun huutokaupan osalta. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelen asiaa tukkumarkkinoiden valvonnan näkökulmasta.

Lähteet

* Willems, Bert and Yu, Yueting, Bidding and Investment in Wholesale Electricity Markets: Discriminatory versus Uniform-Price Auctions Working Paper (August 31, 2023). TILEC Discussion Paper No. 2023-14. Available at srnn.com or dx.doi.org.

* Federico, Giulio & Rahman, David: Bidding in an Electricity Pay-as-Bid Auction. Journal of Regulatory Economics; 24:2 175-211, 2003. Kluwer Academic Publishers 2003.

Lasse Pollari työskentelee Energiavirastossa johtavana asiantuntijana sähkön tukkumarkkinoiden valvonnassa.

Lue myös

Syvällä

Miten sähkön hinta määräytyy? – vähittäis- ja tukkumarkkinan vaikutus sähkön hintaan

Sähkösopimusten hintojen ja markkinakehityksen tarkastelu auttaa ymmärtämään sähkön vähittäismarkkinoita ja mitä tapahtui suurten hintavaihteluiden taustalla. Miksi sähkösopimukset olivat niin kalliita? Miksi tarjolla oli pelkkiä pörssisähkösopimuksia? Miksi joku maksoi sähköstään kymmenen kertaa enemmän kuin toinen?

11/2023

Syvällä

Mikä markkinamalli ehkäisisi parhaiten sähkökaupan väärinkäytöksiä?

Korkeat hinnat tai suuret hintavaihtelut eivät suoraan merkitse väärinkäytöksiä sähkömarkkinoilla. Energiaviraston johtava asiantuntija Lasse Pollari taustoittaa mitä markkinavalvonnassa tarkkaillaan, ja millainen kaupankäyntimalli ehkäisisi väärinkäytöksiä markkinoilla.

03/2024

Syvällä

Aktiivinen ostaja sähkön tukkumarkkinalla

Sähkön vuorokausimarkkinalla selvästi suurin osa kysynnästä on hinnasta riippumatonta. Tämä tarkoittaa, että ostajat ovat tyypillisesti valmiita hankkimaan sähköä hinnalla millä hyvänsä, tai näin ainakin tarjouskäyttäytymisen perusteella voisi olettaa. Tarjontapuolella tarjoushinnat nousevat tasaisemmin, kunnes niukkuuden iskiessä ne nousevat pystysuoraan.

12/2022