Ratkaisua tuotannon vaihteluun haetaan parhaillaan esimerkiksi erilaisten sähkövarastojen, kulutusjouston ja ehkä vedyn tai pumppuvoimaloiden käytöstä. Erilaisia vaihtoehtoja arvioitaessa on tärkeää ymmärtää nykytilanne ja nykyisten joustojen mittasuhteet hyvin.
Hintaheiluntaa tammikuun lopulla
Menneenä talvena ei oikeastaan missään vaiheessa ollut kovin kireää markkinatilannetta, jossa hinnat olisivat nousseet huomattavan korkealle. Tyypillisesti tällainen kireä tilanne syntyy Suomessa silloin, kun sähkön kulutus kasvaa kylmän pakkasjakson vuoksi ja samaan aikaan tuulivoimatuotanto on vähäistä. Talvi jäi kuitenkin aika lauhaksi.
Talven korkein tuntihinta vuorokausimarkkinalla (eli ns. pörssisähkön hinta) oli 493,96 €/MWh viikkoa ennen joulua 2024, mutta tämä hintapiikki oli suhteellisen lyhytaikainen. Tämän vuoden puolella talven korkeimmaksi hinnaksi jäi 356,89 €/MWh tammikuussa maanantaiaamuna 20.1. Saman viikon lopulla hinta laski lähelle nollaa ja oli alimmillaan 0,26 €/MWh. Suurten vaihteluiden vuoksi tämä viikko 4/2025 on hyvä esimerkki sähkömarkkinoiden dynamiikasta. Siksi juuri tätä viikkoa tarkastellaan tässä lähemmin.
Kuvasta 1 nähdään, että sähkön kulutus oli Suomessa viikolla 4 aika tasaista, vaikka alkuviikolla oli keskimäärin kymmenisen astetta pakkasta ja viikonloppuna lämpötila nousi plussan puolelle. Yleensähän Suomessa talvella kulutus kasvaa sähkölämmityksen vuoksi tasaisesti lämpötilan laskiessa. Lisäksi viikonloppuna kulutus on yleensä arkipäiviä pienempää. Kulutus oli korkeimmillaan tiistaina, vaikka tiistai ei ollut erityisen kylmä päivä. Tuntihinnat olivat silloin kuitenkin alemmat kuin esimerkiksi maanantaina, jolloin lämpötila oli samaa luokkaa.
Tuulivoimatuotanto oli lähes olematonta keskiviikkoiltana, mutta nousi sitten lauantai-illaksi lähelle Suomen tuulituotantoennätyksiä. Kuvasta nähdään, miten tuulivoiman runsaus laskee hintaa ja sen vähyys nostaa sitä, mutta tämä ei aina mene yksi yhteen. Maanantaina hinta oli korkea, vaikka tuulituotanto oli kohtalaista aamun ja illan kulutuspiikeissä.
Tuulivoiman myynti markkinalle vähenee vasta lähellä nollahintoja
Suomessa tuulivoimaa myydään paljon vuorokausimarkkinalla. Myyjinä on erikokoisia yrityksiä, jotka omistavat tuulipuistoja tai ostavat niiden tuotantoa kahdenvälisillä sopimuksilla. Kuvassa 2 on esitetty sellaisten kaupankäyntitilien kaupat, joissa tuulivoima on pääosassa. Toimijoita on yli 20, eikä mikään yksittäinen myyjä ole selvästi muita suurempi.
Monella vuorokausimarkkinalle tuulivoimaa myyvällä yhtiöllä on erilaisia kulutusasiakkaita, joille ne ovat sopineet toimittavansa tietyn määrän sähköä. Jos ei tuule tarpeeksi, ne joutuvat hankkimaan puuttuvan sähkön muualta. Tämä näkyy kuvassa 2 siten, että tuulen tyyntyessä keskiviikkona ja torstaina, monet näistä yhtiöistä ovat joutuneet ostamaan sähköä markkinalta.
Viikolla 4 hinta oli viikonloppuna puolentoista vuorokauden ajan alle 5 €/MWh. Jos hinta menee näin alhaiseksi, osa tuulivoimanmyyjistä vähentää myyntiään vuorokausimarkkinalle. Kuvaan 2 on merkitty violetilla se osa, joka olisi lisäksi vielä myyty, jos hinta olisi ollut koko ajan vähintään 5 €/MWh. Tämä on siis periaatteessa menetettyä energiaa, jos sitä ei saada myytyä muille markkinoille.
Tuulivoima kannattaa tarjota markkinalle alhaisellakin hinnalla. Käytännössä kun hinta on 5 €/MWh tai enemmän näiden tuulivoimavaltaisten yhtiöiden myyntimäärät eivät enää merkittävästi lisäänny.
Jos hinta sen sijaan laskee negatiiviseksi, vuorokausimarkkinalla myyty tuulivoiman määrä vähenee hyvin nopeasti. Kuvassa 2 on keltaisella merkitty viikonlopun osalta ne määrät, jotka silloisista tarjouksista olisivat menneet läpi, jos hinta olisi ollut -1, -2 tai -3 €/MWh. Ylin keltainen viiva kertoo, että jos hinta olisi ollut -3 €/MWh, myyty määrä olisi ollut suunnilleen puolet siitä, mikä se olisi ollut 5 €/MWh hinnalla.
Kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota myös myyntien epäjatkuvuuteen esimerkiksi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Tällainen pudotus myyntimäärässä on usealla itsenäisellä toimijalla. Kyse saattaa olla tuulituotannon ennustevirheestä, jota on sitten paikkailtu päivänsisäisellä markkinalla. Toteutuneessa tuulivoimatuotannossahan tällaista hyppäystä ei ole. Vuorokausimarkkinan hintaan ennustevirhe kuitenkin vaikuttaa ja hinnassa näkyykin pieni porras tiistain ja keskiviikon välillä.
Kaukolämpöyhtiöiden ostokäyttäytyminen on muuttunut
Suomessa on paljon kuntaomisteisia energiayhtiöitä, jotka myyvät ja toimittavat kaukolämpöä tietyllä alueella. Nämä kaukolämpöyhtiöt omistavat tyypillisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantoon kykeneviä CHP-laitoksia, mutta ne saattavat lisäksi omistaa – joko kokonaan tai osittain – myös pelkästään sähköä tuottavia voimalaitoksia, esimerkiksi vesi-, tuuli-, tai aurinkovoimaloita. Monet näistä kaukolämpöyhtiöistä ovat viimeisen parin vuoden aikana investoineet sähkökattiloihin ja lämpövarastoihin, joita ne käyttävät kaukolämmön tuotantoon ja varastointiin.
Kuvassa 3 on esitetty kaukolämpöyhtiöiden ostot ja myynnit vuorokausimarkkinalla viikolla 4. Tuntikohtaisista tarjouksista toteutuneet kaupat on eritelty useita tunteja kattavista blokkitarjouksista toteutuneista kaupoista. Tuntikohtaisia tarjouksia käytetään tyypillisesti silloin, kun sähköä täytyy myydä aina markkinalle (ns. ”must-run”-laitokset, esimerkiksi jätevoimalat) tai silloin, kun tuotantoa voi säätää helposti hinnan mukaan (esimerkiksi vesivoimalat). Blokkitarjouksia käytetään, kun tarvitaan pitempi yhtenäinen ajanjakso, jossa hinta on riittävä. Esimerkiksi CHP-laitoksen sähköntuotantoa ei välttämättä kannata vain yhden hyvähintaisen tunnin vuoksi käynnistää tai lisätä.
Kuvasta nähdään, miten kaukolämpöyhtiöillä on Suomessa talvella keskeinen rooli myös sähköntuotannossa. Maanantaina, kun hinnat nousivat, kaukolämpöyhtiöiltä tuli nopeasti noin 1000 megawattia lisää sähköä koko päiväksi. Tiistaiaamun hintapiikissä lisäystä oli vähemmän paitsi alemman hinnan vuoksi, myös siksi, koska hintapiikki oli lyhytaikainen, jolloin blokkitarjouksia menee vähemmän läpi.
CHP-laitokset ovat yleensä kesäisin suljettuna, eikä niitä kannata käynnistää, vaikka sähkön hinta olisi korkea pitempäänkin, jos laitoksen tuottamaa lämpöä ei tarvita. Siten myös kaukolämpöyhtiöiden sähkönmyynnit blokeilla puuttuvat paljolti kesällä.
Viime aikoina kaukolämpöyhtiöt ovat alkaneet ostaa sähköä silloin, kun hinnat ovat matalat. Kuvasta 3 nähdään, miten kaukolämpöyhtiöt ostivat yhteensä lähes 500 megawattia viikonlopun halvoilla hinnoilla. Ostot olivat merkittäviä myös muiden päivien halvimpina tunteina. Näistä ostoista merkittävä osa liittyy sähkökattiloihin. Tällaista ostopuolen hintajoustoa ei kaukolämpöyhtiöillä aiemmin ollut.
Sähkön ostajien hintajousto on aika vähäistä
Kuvassa 4 on esitetty kaikki vuorokausimarkkinan ostot viikolla 4. Pääosa ostoista ei ole selvästikään reagoinut kovin voimakkaasti viikolla nähtyyn hintavaihteluun. Esimerkiksi teollisuus näyttää ostaneen sähköä hyvin tasaisella profiililla koko viikon. Perjantaina ostoja suoraan teollisuuden käyttöön oli suunnilleen saman verran kuin maanantaina, vaikka maanantaina hinnat olivat moninkertaiset. Tämä saattaa johtua siitä, että suuri osa ostohinnoista on suojattu futuureilla etukäteen, jolloin yksittäisillä tuntihinnoilla ei ole ostajalle juuri väliä.
Kotitalouksille sähköä toimittavien sähkönmyyntiyhtiöiden ostoprofiili vuorokausimarkkinalla on myös hyvin säännöllinen. Päivän tunneille ostetaan enemmän kuin yön tunneille ja ostopiikit ovat aamulla ja illalla, viikonloppuisin vain illalla. Sähkönmyyntiyhtiöiden ostojen yleistaso selittyy pitkälti lämpötilalla. Viikolla 4 sähkönmyyntiyhtiöt ostivat eniten tiistaina, ja päiväkohtainen määrä laski tasaisesti päivä päivältä lämpötilan noustessa, vaikka hinnat laskivatkin. Vuorokausimarkkinan tarjouksista voi nähdä, että sähkönmyyntiyhtiöt alkavat kyllä vähentämään ostoja, kun hinta nousee 200–500 €/MWh tasolle. Vähennysten määrät ovat kuitenkin näillä hintatasoilla niin pieniä, etteivät ne juuri näy isossa kuvassa.
Sähkönmyyntiyhtiöt yleensä pyrkivät suojaamaan asiakkaidensa kiinteähintaisiin sopimuksiin tarvittavien vuorokausimarkkinan ostojen hinnat futuureilla jo kauan ennen toimitushetkeä. Tällöin vuorokausimarkkinan tuntihinnoilla ei sähkön kulutushetkellä ole sähkönmyyntiyhtiölle eikä loppukäyttäjälle juuri merkitystä. Sen sijaan sähkönmyyntiyhtiöiden pörssisähköasiakkailleen hankkiman sähkön hintoja ei tyypillisesti suojata, vaan vuorokausimarkkinan tuntihinnat välitetään jotakuinkin suoraan loppukäyttäjälle. Tällöin loppukäyttäjällä on kannustin muuttaa kulutustaan hinnan mukaan ja sen pitäisi näkyä myös sähkönmyyntiyhtiöiden ostoissa.
Kuvan perusteella kaukolämpöyhtiöt ovat tällä hetkellä ostopuolella herkimmin hintaan reagoiva ryhmä. Niiden ostot lisääntyvät heti, kun hinta laskee alemmas. Aiemmin kuvassa 1 havaittu kulutuksen nousu tiistaina johtuu pääosin kaukolämpöyhtiöiden ja metsäyhtiöiden lisääntyneistä ostoista, kun hinnat olivat alemmat. Tällaiset ostot hyödyttävät koko sähköjärjestelmää, sillä ne nostavat matalimpia hintoja ja siten mahdollistavat mm. suuremman tuulivoiman määrän markkinalla. Esimerkiksi viikon 4 lopulla tuulivoimaa olisi jouduttu vähentämään selvästi enemmän ilman kaukolämpöyhtiöiden ostoja.
Myyntipuolella hintajousto on suurempaa kuin ostopuolella
Kuvassa 5 on esitetty kaikki vuorokausimarkkinan myynnit viikolla 4. Perusvoimaan kuuluu tässä erityisesti ydin- ja vesivoima mutta myös teollisuuden prosesseista tasaisesti saatava sähkö. Perusvoiman myynnistä merkittävä osa lienee hintasuojattu.
Ydinvoiman tuotantotiedoista nähdään, että viikolla 4 ydinvoiman kokonaistuotanto laski viikonloppuna noin 500 megawattia. Kaikkea ydinvoimaa ei kuitenkaan myydä vuorokausimarkkinalla. Myös vesivoiman tuotanto väheni viikonloppuna, mutta oli vähimmilläänkin noin 800 megawattia. Toisessa ääripäässä tiistaina, kun perusvoiman tuotanto oli suurinta, sekä vesivoiman että ydinvoiman tuotanto oli olosuhteisiin nähden aika maksimaalista Suomessa. Eli perusvoiman myynti vaihtelee hinnan mukana – viikolla 4 noin 1000 megawattia, mutta suhteessa tuulivoiman vaihteluun, tämä jousto ei ole kovin suurta.
Metsäteollisuuteen on tässä laskettu kaikki sähköä aktiivisesti vuorokausimarkkinalla myyvät teollisuusyhtiöt, mutta metsäyhtiöt muodostavat näistä pääosan. Suurten teollisuusyhtiöiden omistusosuuksien kautta saama ydin- ja vesivoima on pyritty erottelemaan muusta myynnistä kaupankäyntitilien avulla. Metsäteollisuus ja kaukolämpöyhtiöt yhdessä joustivat viikolla 4 enemmän kuin perusvoima eli hinnan noustessa ne pystyivät lisäämään sähkönmyyntiä eniten ja siten tasoittamaan tuulivoimatuotannon vajetta.
Siirtoyhteydet tarjoavat merkittävää joustoa
Kuvassa 6 on huomioitu Suomen oman myynnin lisäksi Suomen siirtoyhteydet Ruotsiin ja Viroon. Vihreällä oleva alue kuvaa Suomen myyntejä (sama kuin kuvan 5 värillinen alue kokonaisuudessaan) ja tämän alueen päälle on pinottu tuonnit naapurimaista. Viikolla 4 tuontia oli lähinnä Pohjois-Ruotsista (sininen alue) ja Keski-Ruotsista (keltainen alue), kun taas Virosta tuotiin vain yhdellä tunnilla.
Kuvan violetti alareuna ja sen negatiiviset luvut kuvaavat vientiä Suomesta. Viikolla 4 Suomesta vietiin sähköä Viroon usein täydellä siirtokapasiteetilla, joka oli tuolloin 358 megawattia. Viikon alussa ja viikonloppuna Suomesta vietiin sähköä myös Ruotsiin.
Kuvan violetti yläreuna vastaa kokonaisostoja Suomessa (sama kuin kuvan 4 yläreuna). Suomen ostot ja vienti yhdessä, eli violettien viivojen rajoittama alue, tulee kattaa Suomen omalla tuotannolla (vihreä alue) ja Suomeen tuodulla sähköllä (muut värilliset alueet). Suomessa myyty (tai Suomeen tuotu) sähkö on siis osin mennyt ulkomaiseen käyttöön (negatiivinen vihreä alue).
Kuvasta nähdään, miten siirtoyhteyksien kautta tuleva jousto on Suomelle merkittävää. Esimerkiksi tuonti Ruotsista pystyy tarvittaessa kasvamaan nopeasti suunnilleen saman määrän kuin Suomen perusvoima, metsäteollisuus ja kaukolämpöyhtiöt yhteensä.
Tuonti Pohjois-Ruotsista määräytyy paljon Suomen hintojen mukaan. Kun hinta on Suomessa korkeampi, Pohjois-Ruotsista tuodaan sähköä usein täydellä kapasiteetilla. Kun hinta laskee Suomessa, tuonti vähenee ja lopulta suunta voi kääntyä vienniksi. Näin tapahtui viikon 4 aikana.
Keski-Ruotsin siirtoyhteys ei toimi Suomen kannalta yhtä suoraviivaisesti, sillä sieltä on paljon yhteyksiä muualle Eurooppaan. Maanantaina viikolla 4, kun hinnat olivat Suomessa korkeat, markkinatilanne oli kireä myös Keski-Euroopassa. Saksassa aamun hintapiikki oli yli 400 €/MWh ja illan lähes 600 €/MWh. Suomi joutuu tällöin kilpailemaan esimerkiksi Etelä-Ruotsissa tuotetusta sähköstä Keski-Euroopan kanssa. Itse asiassa maanantaina ja tiistaina Suomesta vietiin sähköä Keski-Ruotsiin. Tätä kautta Keski-Euroopan hinnat välittyivät Suomeen. Jos hinnat olisivat olleet siellä maanantaina alemmat, ne olisivat olleet alemmat myös Suomessa. Maanantain jälkeen hinnat laskivat Saksassa ja Keski-Ruotsista alettiin keskiviikkona tuoda sähköä Suomeen.
Keskiviikkoiltana, kun tuuli tyyntyi Suomessa, markkinatilanne oli Suomessa viikon kirein. Saksassa tilanne oli jo helpompi ja Keski-Ruotsista alettiin tuoda sähköä Suomeen ja samalla vienti Viroon väheni. Suomen kohonneiden hintojen syyt keskiviikkona olivat siis enemmän kotoperäisiä, kun taas maanantaina ne olivat enemmän seurausta kireästä markkinatilanteesta muualla.
Viikonloppuna, kun Suomessa oli paljon tuulituotantoa, Suomesta vietiin sähköä kaikille naapurialueille. Ilman tätä vientimahdollisuutta hinnat olisivat Suomessa olleet hyvin negatiiviset.
Yhteenveto
Tuulivoiman suuri määrä Suomen sähkömarkkinoilla ja sen nopea vaihtelu pakottaa muut toimijat joustoihin. Tuulivoiman myynti vähenee voimakkaasti negatiivisilla hinnoilla, mutta tällöin halpaa ja päästötöntä energiaa jää käyttämättä. Teollisuuden ja kotitalouksien kulutus ei viime talvena joustanut kovin paljoa, mutta toisaalta hinnatkaan eivät olleet kovin korkeita. Oston ja myynnin hintasuojaukset vaikuttavat osaltaan jouston kannattavuuteen.
Kaukolämpöyhtiöt ovat tällä hetkellä sähkömarkkinoiden tärkeitä iskunvaimentajia Suomessa. Ne vastaavat merkittävästä osasta hintajoustoa sekä osto- että myyntipuolella. Tämä johtuu siitä, että niillä on käytössään sähkökattiloita, joita voidaan hyödyntää matalien hintojen aikaan, sekä CHP-laitoksia, joilla voidaan tuottaa sähköä korkeiden hintojen aikaan. Kaukolämpöyhtiöihin liittyy kuitenkin kysymysmerkkejä: säilyvätkö sekä sähkökattilat että CHP-laitokset tulevaisuudessa?
Siirtoyhteyksien kautta Suomeen saadaan myös nopeasti suuria määriä hintajoustoa. Samalla siirtoyhteydet tasoittavat hintoja naapurimaiden kanssa. Joskus tämä voi tarkoittaa sitä, että Suomeen välittyy korkeita hintoja muualta, jos markkinatilanne on jollain lähialueella kireä. Tällöin Suomi auttaa naapureitaan markkinan tasapainottamisessa. Useammin kuitenkin siirtoyhteydet laskevat Suomen hintoja, mutta ne myös vähentävät negatiivisten hintojen esiintymistä.
