Miten sähkön hinta määräytyy? – vähittäis- ja tukkumarkkinan vaikutus sähkön hintaan

Sähkön tukkumarkkinoilla nähtiin vuoden 2022 aikana tilastointihistorian korkeimpia hintoja. Välttämättömyyshyödykkeen saatavuuteen liittyvät kysymykset aiheuttivat paljon huolta ja julkista keskustelua, ja lukuisat perheet joutuivat miettimään taloutensa kestokykyä sähkön hintojen heiluessa lähes kestämättömiin lukemiin viime talven aikana.

Tällä hetkellä suomalaiset tuntevat sähkömarkkinoiden toiminnan perusteet varmasti paremmin kuin koskaan. Kaikilla on myös jonkinlainen kuva siitä, että sähkön hinta nousi ja sopimustarjonta supistui kriisin aikana. Tarjoushintatilastojen tarkastelu voi auttaa ymmärtämään miksi markkinalla tapahtui suuria vaihteluita niin hinnassa kuin tarjonnassa viime vuoden aikana.

Korkea hinta – myyjän ahneutta vai markkinataloutta?

Kuluttajat käyvät ostajina kauppaa vähittäismarkkinalla, joten on helppo ajatella, että sähkön hintaan ja tarjontaan liittyvät päätökset syntyvät puhtaasti toisen sopimusosapuolen eli vähittäismyyjän toimesta. Vähittäismyyjien päätökset hinnoista ja sopimustarjonnasta – etenkin kun hinnat nousevat voimakkaasti – perustuvat kuitenkin useammin liiketaloudelliselle välttämättömyydelle kuin tietoiselle valinnalle. Kaikki mikä tapahtuu tukkumarkkinoilla, heijastuu väistämättä myös vähittäismarkkinaan. Tukkumarkkinan kehitys määrittää sen, mitä vähittäismarkkinalla on liiketaloudellisesti mahdollista tarjota ja millä hinnalla. Sähkön myyjä on vähittäismarkkinalla muihin toimialoihin ja myös sähkön tuottajiin nähden hyvin erityislaatuisessa tilanteessa.

Sähkösopimukset ovat luonteeltaan avoimia toimitussopimuksia, joissa asiakas yksin päättää kuinka paljon sähköä hän haluaa kuluttaa. Vähittäismyyjällä on sopimuksen mukaisesti velvollisuus toimittaa tismalleen asiakkaan vaatima määrä sähköä, tismalleen hänen vaatimanaan ajankohtana. Aiemman tuotannon varastointi tai toimittamatta jättäminen ei ole mahdollista, joten jos myyjän oma tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää tietyllä hetkellä sähkö on hankittava muualta – oli hankintahinta miten korkea hyvänsä. Tällainen tilanne voi syntyä joko myyjän virheen tai yhtäläisesti täysin odottamattoman tarjonnan puutteen tai kysyntäpiikin seurauksena.

Vähittäismarkkinalla on useita toimijoita, joilla ei ole omaa tuotantoa ollenkaan. Tällöin myyjäyhtiö hankkii myymänsä sähkön joko sähköpörssistä tai kahdenvälisillä sopimuksilla tuottajilta. Kuluttajan maksama hinta on kiinteähintaisessa sopimuksessa lukittu sovitulle ajanjaksolle. Tämän vuoksi lähes poikkeuksetta myyjäyhtiö pyrkii lukitsemaan myös oman hankintahintansa sellaiselle tasolle, että sähkön toimittaminen kuluttajalle sovittuun hintaan on varmasti kannattavaa. Tätä kutsutaan hinnan suojaamiseksi, ja se tapahtuu tyypillisesti futuurimarkkinalla, jossa käydään kauppaa futuurituotteilla. Futuurituotteet mahdollistavat sähkön ostamisen määrättynä ajanhetkenä futuurin ostohetkellä sovittuun hintaan.

Hintasuojauksen onnistumisella iso vaikutus

Yhtiö päättää itse kuinka suuren osan sähkön hankinnastaan se suojaa futuureilla ‒ suojausstrategian määrittäminen onkin yksi myyntiyhtiön tärkeimmistä päätöksistä. Yhtiö voi yrittää suojata 100 prosenttia hankkimansa sähkön hinnasta, mutta tällöin se ”suojaa” itsensä myös mahdollisesti suuremmilta voitoilta. Vastaavasti matala suojaustaso mahdollistaa suuret voitot, mutta voi johtaa merkittäviin tappioihin tilanteissa, jossa sähkön pörssihinta nousee nopeasti yli sovittujen kuluttajahintojen. Näin tapahtui esimerkiksi vuoden 2022 lopulla ennen kahden sähkönmyyjän hakeutumista konkurssiin.

Tappioita voi syntyä myös ylisuojaustilanteissa, joissa yhtiö on hankkinut kulutukseen verrattuna liikaa sähköä futuurimarkkinalta. Tällöin yhtiö ei itse pysty kuluttamaan ennalta hankkimaansa määrää sähköä, jolloin tuottajan on myytävä kulutuksen ylittävä osuus pörssissä, sillä sähkölle on aina löydyttävä ostaja. Futuurin hankkinut myyjäyhtiö on tällöin vastuussa suojaushinnan ja pörssihinnan erotuksesta. Jos pörssihinta sattuu olemaan futuurin hankintahintaa matalammalla tasolla, yhtiö voi kärsiä tästä merkittäviä tappioita. Kysynnän ja tarvittavan suojausmäärän arviointi on aina varsin summittaista, ja ylisuojausriskin takia optimaalinen suojausaste on usein alle 100 prosenttia. Tyypillisesti yhtiöt kuitenkin suojaavat futuureilla valtaosan sähkön hankinnastaan.

Hinta on monen tekijän summa

Sähkösopimuksen lopullinen hinta sisältää luonnollisesti paljon muitakin muuttujia. Näitä ovat esimerkiksi yhtiön kiinteät kustannukset, ja volyymiriski eli vastaako asiakkaiden keskimääräinen ennustettu kulutus toteutunutta kulutusta. Hintaan vaikuttaa myös esimerkiksi profiiliriski – eli painottuuko asiakkaiden kulutus kalliimmille vai halvemmille tunneilla suhteessa yhtiön odotuksiin – ja tietenkin yhtiön kate, joka on edellytys kannattavan ja pitkäaikaisen liiketoiminnan harjoittamiselle.

Ei kuitenkaan ole liioiteltua sanoa, että valtaosa sähkösopimuksen hinnasta muodostuu hankintahinnan perusteella. Hankintahinnan rooli sopimushintojen kehityksen ajurina on vielä tätäkin merkittävämpi, sillä suuret hankintahinnan vaihtelut kasvattavat myös kaikkia edellä mainittuja riskejä.

Tuntihinnan ennustamisen vaikeus

Tukkumarkkinan keskeisin tarkasteltava hinta on spot-hinta, joka määrää kysynnän ja tarjonnan perusteella sähkön hinnan jokaiselle seuraavan päivän tunnille.

Lyhyellä aikavälillä kysynnän ja tarjonnan heilahtelut tekevät spot-hinnan ennustamisesta hyvin epävarmaa, joten yhtiöt pyrkivät futuurimarkkinalla hallitsemaan toimintaansa liittyviä riskejä. Tuottajat haluavat varmistaa saavansa vähintään tietyn hinnan tuottamastaan sähköstä, ja myyjät haluavat varmistaa pystyvänsä hankkimaan sähköä niin, ettei niiden toiminta muutu tappiolliseksi.

Futuurimarkkina perustuu näin ollen odotuksiin tulevasta spot-hinnasta: jos markkinaosapuolet odottavat, että spot-hinta nousee tulevaisuudessa, futuurien kysyntä kasvaa ja niiden hinta nousee. Laskevilla spot-hinnoilla tapahtuu päinvastainen ilmiö. Tämän takia ei ole lainkaan yllättävää, että tukkumarkkinan eri tuotteiden hinnat korreloivat erittäin voimakkaasti toisensa kanssa.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty kolmen eri futuurituotteen ja spot-hinnan kuukausittaisen keskiarvon kehitys vuosina 2020–2023. Kuvasta nähdään, että tukkumarkkinalla on nähty poikkeuksellisen suuria heilahteluita vuosien 2021 ja 2023 välillä.

Futuurituotteiden hinnat ovat jonkin verran spot-hintaa vakaampia, mutta kaikkien tuotteiden trendit seuraavat spot-hinnan kehitystä.

Spot-hinta ei kuitenkaan ole ainoa futuurituotteiden hintaan vaikuttava tekijä. Futuurien hinnat perustuvat odotuksiin sähkön hinnasta, ja odotukset pohjautuvat esimerkiksi sääennusteisiin, vesivarastojen tilanteeseen, polttoaineiden hintakehitykseen, tuotantolaitosten ja siirtoyhteyksien vikaantumisiin ja keskeytyksiin sekä yleisiin suhdannenäkymiin. Erityisesti syksyn 2022 huippuhintoihin vaikutti myös futuurien saatavuus. Nopeasti kohonnut spot-hinta johti tuottajien vakuusvaatimusten merkittävään kasvuun, jolloin tuottajat poistivat pörssissä tarjolla olleita futuurituotteitaan myynnistä likviditeettiongelmien lieventämiseksi. Vakuusvaatimukset koskevat vain pörssissä käytävää kauppaa, joten useat toimijat siirtyivät syksyllä 2022 kahdenvälisiin suojauksiin. Futuurituotteiden saatavuus syksyllä 2022 oli kuitenkin selvästi normaalia heikompaa, ja tämä vaikutti myös ratkaisevasti vähittäismyyjien mahdollisuuteen suojata sähkön hankintahintaa syksyllä 2022.

Vähittäismarkkinan hintakehitys seuraa tarkasti tukkumarkkinaa

Kaikki mikä tapahtuu tukkumarkkinalla, tapahtuu myös vähittäismarkkinalla. Tästä syystä ei ole yllättävää, että tukkuhintojen noustessa myös vähittäishinnat nousevat.
Tarjoushintojen tarkastelu paljastaa, että vähittäismarkkinan hinnat seuraavat hyvin johdonmukaisesti tukkumarkkinan hintoja. Alla on esitetty Suomen 30 suurimman sähkönmyyjän tarjoamien määräaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien sopimusten keskihinnan kehitys. Tiedot on saatu Energiaviraston sahkonhinta.fi -palvelusta.

Määräaikaisten sopimusten hinnoittelu muuttuu jopa päivittäin riippuen tukkumarkkinan kehityksestä. Alla oleva kuva näyttää, että käyrien trendit ovat lähes identtisiä, ja noin 90 prosenttia määräaikaisten tuotteiden keskihinnan vaihtelusta on selitettävissä pelkästään tukkumarkkinan hintakehityksen perusteella.

Huomionarvoista on, että hinnat muuttuvat hankintahinnan mukaan lähes yhtä nopeasti sekä ylös- että alaspäin. Se, että määräaikaiset sopimukset seuraavat näin tarkasti futuurihintoja ei ole sattumanvaraista: kun asiakas tekee määräaikaisen sopimuksen vähittäismyyjän kanssa, myyjä ostaa tyypillisesti futuureja suojatakseen asiakkaalle myytävän sähkön hinnan koko sopimusjakson ajaksi. Vuoden määräaikaisessa sopimuksessa tulevan vuoden aikana käytetty sähkö onkin hankittu pitkälti etukäteen sopimuspäivän futuurihinnalla. Yhtiö kantaa riskin siitä, vastaako asiakkaan odotettu kulutus tämän tulevaa todellista kulutusta. Karkeasti voi sanoa, että keskimääräisen myyntihinnan ja hankintahinnan välinen erotus sisältää yhtiön riskit ja katteen. Kuten kuvasta näkyy, keskimääräisesti myyntihinta on hieman yli kaksinkertainen hankintahintaan nähden, ja suhde ei ole muuttunut olennaisesti kriisin aikana. Mikään ei viittaa siihen, että yhtiöt olisivat systemaattisesti muuttaneet hinnoitteluaan edes kriisin huipulla syksyllä 2022.

Toistaiseksi voimassa olevien sopimusten kohdalla (kuva alla) yhteys keskihinnan ja tukkuhinnan välillä ei ensimmäisellä silmäyksellä ole yhtä ilmeinen. Tämä johtuu kuitenkin vain toistaiseksi voimassa olevien sopimusten luonteesta. Siinä missä määräaikaisissa sopimuksissa sekä myyjä että asiakas sitoutuvat sovittuun hintaan määräajaksi, toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa hinta muuttuu sopimusjakson aikana ja tarkistetaan tyypillisesti noin kolmen kuukauden välein.

Toistaiseksi voimassa olevien sopimusten luonteen takia voidaan olettaa, että keskimäärin kunkin päivän toistaiseksi voimassa olevien sopimusten hinta perustuu johonkin aiempaan hankintahintaan, ja alla oleva kuva tukee tätä ajatusta. Kolmen kuukauden takainen hankintahinta selittää noin 90 prosenttia keskimääräisen vähittäishinnan vaihtelusta. Kuten määräaikaisten sopimusten kohdalla, myyjä pyrkii tyypillisesti suojaamaan hinnoittelujakson aikana asiakkaalle myytävän sähkön hinnan. Toistaiseksi voimassa olevien sopimusten kohdalla myyjä kantaa lisäksi riskin siitä, että asiakas irtisanoo sopimuksensa, mikä voi johtaa tappiolliseen ylisuojaustilanteiseen.

Isot riskit supistivat sopimustarjontaa tilapäisesti

Hankintahinnat ovat vaikuttaneet saatavilla olevien sopimusten hintaan, mutta myös saatavilla olevien sopimusten määrään. Alla olevassa kuvassa on esitetty Suomen 30 suurimman sähkönmyyjän erityyppisten tarjolla olleiden sähkösopimusten määrä sahkonhinta.fi-palvelussa. Sopimusmäärät ovat suuria, sillä useasta tuotteesta on tarjolla kolme eri versiota riippuen mittaustavasta. Kaikkien paitsi spot-sopimusten määrä kääntyi huomattavaan laskuun vuoden 2021 lopulla, ja kriisin huipulla syyskuussa 2022 saavutettiin piste, jolloin esimerkiksi vuoden määräaikaisia sopimuksia oli tarjolla vain yksi. Lisäksi useat tuolloin tarjolla olleet sopimukset olivat tarjolla vain paikallisesti, joten oli mahdollista, että tietyillä alueilla ei kriisin huipulla ollut tarjolla kuin pörssisähkösopimuksia.

Tarjonnan supistuminen on loogista tarkasteltuna suhteessa tukkumarkkinan kehitykseen. Ensinnäkin futuurituotteiden saatavuus heikkeni merkittävästi syksyllä 2022, mikä teki tuotteiden suojaamisesta normaalia kalliimpaa ja monissa tapauksissa mahdotonta. Toiseksi kohonneet tukkumarkkinahinnat kasvattivat kaikkia myyntiyhtiöiden riskejä. Pelkkien pörssisähkösopimusten tarjoamisessa ei niinkään ollut kyse siitä, että sähköyhtiöt haluaisivat ”ulkoistaa kaikki markkinan riskit” asiakkaille. Kyse oli enemmänkin siitä, että markkinan riskit kiinteän hinnan sopimuksissa kasvoivat myyjän näkökulmasta kohtuuttoman suuriksi. Hintojen tasaannuttua alkuvuodesta 2023 sopimusmäärät ovat alkaneet palautua kriisiä edeltäville tasoille.

Yhtiöt reagoivat hintojen nousuun eri tavalla

Keskihinnan ja tarjousmäärien tarkastelu ei paljasta kaikkea mitä markkinalla on tapahtunut, vaan kriisitilanne on nostanut esille myös huomattavia eroja yhtiöiden välillä.
Alla on kuvattu eri yhtiöiden tarjoamien toistaiseksi voimassa olevien sopimusten keskihinnan kuukausittainen jakauma ja sen kehitys. Jokaiselle yhtiölle on laskettu kuukaudelle keskihinta, ja kuvassa esitetään näiden keskihintojen jakauma. Kaaviossa kunkin kuukauden kohdalla laatikon sisällä on 50 prosenttia yhtiöistä, ja laatikon molemmin puolin olevat viivat kuvaavat ylintä ja alinta 25 prosenttia yhtiöistä. Laatikon keskellä oleva poikittainen viiva on mediaani. Kuvasta nähdään, että erot hinnoissa yhtiöiden välillä ovat olleet hyvin pieniä, kunnes tukkuhinnat lähtivät nousuun vuoden 2021 lopulla, jolloin myös vähittäishintojen hajonta kasvoi moninkertaiseksi.

Sopimustarjonnan kalliimpi osa kehittyy johdonmukaisesti tukkuhintojen mukaisesti, mutta hintojen matalin puolisko alittaa selvästi markkinahinnan kriisin huippukuukausina. Miten tämä on mahdollista?

Vastaus löytyy sähköyhtiöiden erilaisista organisaatiorakenteista. Useat erityisesti pienemmät paikalliset sähköyhtiöt ovat voineet tarjota paikallisesti rajoitetulle asiakasjoukolle itse tuottamaansa sähköä matalammalla hinnalla. Tällöin yhtiön ei tarvitse myöskään huolehtia hankintahinnan suojaamisesta. Näissäkin tapauksissa kyse on kuitenkin siitä, mikä on liiketoiminnallisesti mahdollista: sähköyhtiön tuotantosegmentti hyväksyy pienemmät voitot myydäkseen myyntisegmenttinsä kautta sähköä halvemmalla asiakkaidensa eduksi. Lähes poikkeuksetta nämä yhtiöt ovat alueellisia ja julkisesti omistettuja toimijoita. Useilla sähköyhtiöillä ei ole lyhyellä aikavälillä mahdollisuutta vastaavaan, sillä ne ovat erottaneet myynti- ja tuotantotoiminnot omiksi yksiköikseen. Lisäksi monilla yhtiöillä ei ole tätä mahdollisuutta edes pitkällä aikavälillä, sillä niillä ei ole omaa myytävää tuotantoa laisinkaan.

Erot kuluttajien maksamissa hinnoissa kasvaneet

Ajallisesti ja yhtiöittäin merkittävästi vaihtelevat hinnat ovat mahdollistaneet poikkeuksellisen suuria eroja asiakkaiden maksamiin hintoihin.

Alla olevassa kuvassa on esitetty neljän eri teoreettisen kuluttajan sähkön hinnan kehitys:
1) Maksimaalisen hinnan asiakas, joka on tehnyt sopimuksensa suurimman mahdollisen hinnan ajankohtana.
2) Minimaalisen hinnan asiakas, joka on solminut sopimuksensa pienimmän mahdollisen hinnan aikana.
3) Asiakas, joka on pysynyt keskimääräisellä toistaiseksi voimassa olevalla tuotteella.
4) Pörssisähkösopimuksella oleva asiakas, joka ei harrasta lainkaan kulutusjoustoa ja kuluttaa vuorokauden jokaisella tunnilla yhtä paljon sähköä.

Erot eri kuluttajaryhmissä ovat hyvin pieniä loppuvuoteen 2021 asti. Sen jälkeen kalleinta hintaa maksavan kuluttajan sähkön hinta nousi yli 10-kertaiseksi halvinta hintaa maksavaan kuluttajaan nähden.

Hinnan maksimoinnin ja minimoinnin kannalta keskeistä on hinnan kiinnittäminen eli määräaikaisen sopimuksen solmiminen oikealla hetkellä. Korkeinta hintaa maksava on solminut vuoden määräaikaisen sopimuksen kalleimpana mahdollisena ajankohtana syksyllä 2022. Alhaisinta hintaa maksava asiakas puolestaan on sitoutunut kahden vuoden määräaikaiseen sopimukseen juuri ennen hintojen nousua syksyllä 2021.

Edellä käsitellyt kuluttajat ovat teoreettisia ja perustuvat pelkkiin tarjoushintoihin. Yhdistettynä Energiaviraston tietoihin eri sopimustyyppien osuuksista, voimme kuitenkin sanoa jotain myös siitä, millaisia hintoja suomalaiset ovat tosiasiassa maksaneet sähköstään. Vuoden 2022 lopulla noin 50 prosenttia kaikista sähkösopimuksista olivat määräaikaisia, 36 prosenttia toistaiseksi voimassa olevia ja 14 prosenttia pörssisopimuksia. Kuluttaja-asiamiehen arvion mukaan jopa 5 prosenttia asiakkaista on tehnyt kalliin määräaikaisen sopimuksen syksyllä 2022. Tämä tarkoittaa, että arviolta noin 45 prosentilla asiakkaista oli määräaikainen sopimus, joka kantoi yli syksyn huippuhintojen. Loppuosa asiakkaista – noin 50 prosenttia – maksoivat korkeita hintoja syksyn 2022 ajan, mutta ovat palanneet alkuvuoden 2023 jälkeen kriisiä edeltävälle tasolle.

Tämä tarkoittaa, että lähes kaikki suomalaiset ovat palanneet tilanteeseen, jossa heidän sähkön hintansa on sopimustyypin mukaan noin 5–20 snt/kWh. Se osa kuluttajista, joka teki yli vuoden määräaikaisen sopimuksen syksyllä 2022 maksaa kriisiajan korkeita hintoja kuitenkin vielä vuoden 2024 puolella. Tilastokeskuksen toteutuneeseen sähkönmyyntiin perustuvien tietojen mukaan suomalaiset kuluttajat ovat syyskuussa 2023 maksaneet sähköstään keskimäärin 8–14 snt/kWh. Kriisin huipulla toteutuneet keskihinnat olivat jopa 13–22 snt/kWh.

Mahdollista uutta sääntelyä vain tarkkaan harkiten

Vähittäismarkkinan hinnat ja sopimusten saatavuus riippuu olennaisesti siitä, millä hinnalla vähittäismyyjät pystyvät hankkimaan myymänsä sähkön. Vähittäismyyjät reagoivat nopeasti toimintaympäristön muutoksiin, ja koko toimialan riskien kasvaessa kiinteähintaisten sopimusten tarjonta supistuu. Vähittäismarkkinan kilpailu toimii onneksi hyvin, ja vähittäismyyjät reagoivat tehokkaasti toistensa hintoihin ja tarjontaan: kilpailu palauttaa sekä hinnat että sopimustarjonnan nopeasti takaisin normaaliin tukkuhintojen laskiessa.
Ekonomistin näkökulmasta vähittäismarkkina toimii juuri niin kuin sen pitää. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa se, onko hyväksyttävää, että välttämättömyyshyödykkeen hinta vaihtelee näin paljon kuluttajasta ja sopimuksen tekohetkestä riippuen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vähittäismarkkinan kehitys perustuu lähes täysin tukkumarkkinan kehitykseen.

Kun markkina toimii hyvin, pelkkään vähittäismarkkinaan kohdistuvat sääntelytoimet voivat osoittautua haitallisiksi. Sähkön vähittäishinnan alaraja muodostuu tukkuhinnan ja riskien perusteella, ja yläraja muodostuu kilpailun kautta. Jos vähittäismarkkinan toimintaympäristöä muutetaan ilman tarvittavia muutoksia tukkumarkkinaan, voimme päätyä kasvattamaan toiminnan riskejä ja heikentämään kilpailua. Pitkällä aikavälillä tämä johtaisi sopimusten saatavuuden heikkenemiseen ja hintojen nousuun.

Tämä ei tarkoita, etteikö sähkömarkkinaa tulisi kehittää. Kehitys on kuitenkin kohdennettava oikein, jotta kaikille suomalaisille voidaan jatkossakin taata sähköä toimivien markkinoiden kautta ja kohtuulliseen hintaan.