Tämän vuoden tammikuun ensimmäisellä viikolla sähkön tukkumarkkinoilla oli Suomen hinta-alueella poikkeuksellisen korkeita tuntihintoja. Perjantaina 5.1. klo 19–20 tuntihinta oli 1896,00 €/MWh, mikä on korkein 2000-luvulla Suomessa noteerattu tuntihinta. Aiempi hintaennätys Suomessa oli 1000,07 €/MWh joulukuulta 2021. Hinta vaihteli viikolla 1 kuitenkin paljon. Esimerkiksi torstain 4.1. korkein hinta, 379,25 €/MWh, oli selvästi perjantain huippuhintoja alempi.
Korkeiden hintojen taustalla oli poikkeuksellisen kylmä ajanjakso, joka ulottui laajalti Etelä-Suomenkin alueelle. Kylmä jakso oli myös poikkeuksellisen pitkäkestoinen. Kylmyys lisäsi sähkön kulutusta koko maassa, mikä nosti kysyntää sähkön vuorokausimarkkinalla. Useita voimalaitoksia oli myös pois käytöstä tai tuotti sähköä vajaateholla, mikä vähensi sähkön tarjontaa. Nämä yhdessä johtivat korkeisiin hintoihin. Aiempiin vuosiin verrattuna lämmön ja sähkön yhteistuotannon (CHP) kapasiteettia on poistunut jonkin verran markkinalta ja korvautunut tuulivoimalla. Viikolla 1 tuulivoimatuotanto oli kohtuullista aina perjantain 5.1. iltaan saakka.
Hintapiikki syyniin osana tavallista markkinavalvontaa
Energiaviraston tukkumarkkinavalvontayksikkö päätti tutkia tarkemmin viikon 1 markkinatapahtumia. Tarkoitus oli selvittää, liittyikö tapahtumiin mahdollisesti muun muassa markkinamanipulaation kieltävän REMIT-asetuksen rikkomuksia. Tutkinnan syynä ei ollut se, että markkinavalvonnalla olisi ollut suora epäilys väärinkäytöksistä markkinalla, vaan kyseessä oli enemmänkin tavanomaisesta poikkeavien markkinaolosuhteiden rutiininomainen tarkempi tarkastelu.
Paitsi että korkeat hinnat voivat itsessään olla seurausta markkinamanipulaatiosta, korkeisiin hintoihin yleensä liittyvä hyvin kireä markkinatilanne saattaa myös luoda edellytykset hyötyä huomattavasti erilaisista kielletyistä markkinamanipulaatiomenetelmistä, mikä saattaa lisätä kannustinta näiden käyttöön. Erityisesti vähentämällä kireässä tilanteessa tietoisesti tarjontaa vuorokausimarkkinalla yksittäinen toimija saattaa pystyä nostamaan merkittävästi hintaa, ja suuret toimijat saattavat pystyä hyötymään tästä markkinoilla läpimenneellä muulla tuotannolla (ns. capacity withholding). Käytännössä tarjontaa voi vuorokausimarkkinalla vähentää joko tarjottua määrää pienentämällä, hinnoittelemalla osan tarjonnasta tietoisesti hyvin korkealle tai siirtämällä tarjontaa toiselle markkinapaikalle (esimerkiksi päivänsisäiselle markkinalle tai säätömarkkinalle).
Yksittäisten markkinapaikkojen, kuten sähköpörssien, markkinavalvontayksiköiden voi olla vaikea saada kokonaiskuvaa tilanteesta, jossa erityisolosuhteet kattavat useita markkinoita, ja johon saattaa liittyä tarjoamatta jättämistä tai tarjonnan siirtämistä eri markkinoille. Energiavirastolla sen sijaan on laajat valvontaoikeudet ja pääsy kaikkien relevanttien markkinapaikkojen markkinatietoihin.
Useita voimalaitosten huoltoja samalla viikolla
Viikolla 1 useampia sähköntuotantolaitoksia oli ajoittain suunnitellussa tai suunnittelemattomassa huollossa, jolloin ne olivat joko kokonaan pois tuotannosta tai tuottivat sähköä täyttä kapasiteettia alemmalla teholla. Yleisesti ei ole kovin harvinaista, että useitakin laitoksia on hyväksyttävistä syistä samanaikaisesti epäkäytettävissä. Kuitenkin maailmalla on ollut tapauksia, joissa voimalaitosten perusteettomilla huolloilla on tarkoituksella pyritty nostamaan sähkön hintaa.[1]
Energiavirasto on kysynyt viikolla 1 huoltojen vuoksi markkinoilta poissa olleiden sähköntuotantolaitosten huoltojen syistä tarkemmin laitosten omistajilta. Syyt huoltoihin olivat hyvin erilaisia eikä niillä näyttänyt olevan juuri yhteisiä tekijöitä. Päätökset huolloista tehtiin eri aikoihin. Tietysti ulkopuolisen on usein vaikea teknisten yksityiskohtien perusteella arvioida huollon kulloistakin tarpeellisuutta ja kannattavuutta. Kuitenkin viikolla 1 markkinoilta poissa olleilla laitoksilla oli eri omistajia ja yksittäisten laitosten sähköntuotantokapasiteetti tai alentunut teho oli aivan suurimpia laitoksia lukuun ottamatta suhteellisen pieni. Tällöin yksittäisen laitoksen poissaolon tai alentuneen tuotantotehon vaikutus hintaan oli vähäinen ja markkinoilta poissaolo tarkoitti laitoksen omistajille lähinnä tulojen menetystä.
Huollot ajoittuivat viikon 1 sisällä eri aikoihin ja esimerkiksi perjantaina 5.1., kun hinnat olivat korkeimmat, nämä laitokset tuottivat yhteensä sähköä enemmän kuin aiempina päivinä samalla viikolla. Samalla perjantaina näillä laitoksilla tuotettu määrä yhteensä sekä myös kaikkien niin sanotusti polttoon perustuvien tuotantolaitosten tuotanto yhteensä oli lähellä koko talven korkeinta tasoa ja vain jonkin verran edellistalvien huippuja alempi.
On myös huomattava, että usean viikolla 1 huollossa olleen voimalaitoksen päätuote tai -tarkoitus on joku muu kuin sähköntuotanto, esimerkiksi kaukolämmön tuotanto tai sellun tai muun teollisuustuotteen valmistuksessa tarvittavan lämmön tai höyryn tuotanto. Tällöin laitoksen ajaminen, huollot ja siten myös sähköntuotanto ohjautuvat tyypillisesti päätuotteen tuotannon kautta ja vasta toissijaisesti esimerkiksi sähkön hinnan kautta. Tästä syystä nämä laitokset myös harvoin tuottavat sähköä täydellä sähköntuotantoteholla erityisesti hyvin kylmällä säällä. Useat toimijat toivat esille myös sitä, että perjantain korkeita hintoja viikolla 1 oli vaikea ennustaa paljon etukäteen. Tämä vaikeutti sopivan ajankohdan valitsemista suunnitelluille huolloille. Lisäksi käyttöönotto saattaa suurilla tuotantolaitoksilla kestää seisakin jälkeen useita päiviä, mikä vaikeuttaa reagointia lyhytkestoisiin ja vaikeasti ennakoitaviin hintapiikkeihin.
Tarkastelussa vuorokausimarkkinan myyntitarjousten hinnoittelu ja taustat
Vuorokausimarkkinan tuntikohtaisten myyntitarjousten osalta Energiavirasto on tarkastellut toimijakohtaisesti erityisesti myyntiin tarjottua määrää, tarjousten hinnoittelua ja yksittäisten myyntitarjousten taustoja. Huollossa olleita voimalaitoksia lukuun ottamatta, tarjonnan kokonaismäärä oli tuulisuus huomioiden normaali. Myöskään tarjousten hinnoittelussa ei havaittu epäjohdonmukaisuuksia.
Korkeimmat myyntitarjoukset vuorokausimarkkinalla perustuvat tyypillisesti spekulatiiviseen kaupankäyntiin, jossa pyritään saamaan tuottoja hintaerolla vuorokausimarkkinan ja päivänsisäisen markkinan välillä. Suomen hinta-alueella toimii useita spekulatiiviseen kaupankäyntiin keskittyviä toimijoita, joilla ei ole omia sähkön tuotanto- tai kulutuslaitoksia, vaan ne käyvät kauppaa tukkumarkkinalla siten, että ne myyvät ja ostavat aina saman määrän sähköä jokaisella tunnilla. Niiden jättämät tarjoukset ovat usein ääripäissä eli myyntiä hyvin korkeilla hinnoilla ja ostoa hyvin matalilla hinnoilla. Jos siis esimerkiksi tällainen korkea myyntitarjous vuorokausimarkkinalla menee läpi, toimija pyrkii hankkimaan sähkön päivänsisäiseltä markkinalta halvemmalla siten, että markkinatoimijan tase olisi päivänsisäisen markkinan jälkeen nollassa.
Yleisesti spekulatiivinen kaupankäynti on hyödyllistä, koska se vähentää hintojen vaihtelua vuorokausimarkkinalla ja kaventaa hintaeroja vuorokausimarkkinan ja päivänsisäisen markkinan välillä. Viikolla 1 useat korkeat myyntitarjoukset, jotka eivät vuorokausimarkkinalla menneet läpi korkeiden hintojenkaan aikana, olivat spekulatiiviseen kaupankäyntiin liittyviä tarjouksia. Osa korkean hinnan tarjouksista liittyi myös riskinhallintaan, erilaisiin vaihtoehtoiskustannuksiin tai teollisuuden kulutusjoustoon. Puhtaasti tavanomaiseen sähköntuotantoon liittyvät tuntikohtaiset myyntitarjoukset aktivoitiin pääosin jo suhteellisen alhaisilla hinnoilla.
Vuorokausimarkkinan blokkitarjousten merkitys ja hinnoittelu
Blokkitarjous on tarjoustyyppi, joka kattaa usean perättäisen tunnin saman vuorokauden aikana. Blokkitarjous menee läpi, jos keskimääräinen hinta on siinä määritellyillä tunneilla riittävä. Blokkitarjouksia käytetään tyypillisesti silloin, kun voimalaitoksen käynnistys- tai sulkemiskustannus on siinä määrin korkea, ettei laitosta kannata käynnistää ja ajaa alas yksittäisen tunnin tuntihinnan perusteella. CHP-laitosten (yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto) sähköntuotantoa myydään usein blokkeina. Kuitenkin niidenkin tuotantoa voidaan tilanteen mukaan myydä välillä osin tai kokonaan tuntikohtaisilla tarjouksilla vuorokausimarkkinalla tai päivänsisäisellä markkinalla. Myös teollisuuden kulutusjoustoa, jossa luovutaan päätuotteen tuotannosta ja myydään sähköä markkinalle, myydään usein blokkeina. Tällöin blokin tarjoushintana on vaihtoehtoiskustannus eli päätuotteen tuotannosta aiheutuva menetys, mikä voi olla korkeakin.
Energiavirasto on tarkastellut viikon 1 blokkitarjouksissa erityisesti niiden hintatasoja ja muutoksia blokkitarjouksissa yleisesti verrattuna muihin ajanjaksoihin sekä kysellyt toimijoilta tarkemmin joidenkin yksittäisten blokkitarjousten taustoja. Tarjoukset vaikuttavat perustelluilta.
Blokkitarjouksen läpimeno riippuu siis hinnoista ja siitä, miten tunnit on tarjouksessa määritelty. Tiistaina 2.1. yksi myyntiblokki hylättiin vuorokausimarkkinalla paradoksaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkikäteen tarkasteltuna blokin olisi hinnan puolesta pitänyt mennä läpi. Kuitenkin jos blokki olisi mennyt läpi, se olisi laskenut hintaa niin paljon, että sitten sen ei olisi alhaisen hinnan vuoksi enää pitänyt mennä läpi. Tämä ei ole suoranaisesti väärin eikä harvinaista pienillä hinta-alueilla silloin, kun hinnat ovat korkeat ja hinta muodostuu kysyntä- ja tarjontakäyrien epäelastisella alueella (käyrien lähes pystysuorilla osilla) ja yksikin tarjous voi vaikuttaa merkittävästi hintaan. Vastaava tilanne oli esimerkiksi Baltiassa syksyllä 2022, kun tuntihinta oli korkeimmillaan 4000 €/MWh.[2] Blokkitarjousten läpimenoa saattaa edesauttaa suurten blokkien jakaminen pienempiin linkitettyihin blokkeihin siten, että tuotanto on silti kannattavaa. Sähkömarkkinoilla blokkitarjoukset tuleekin esimerkiksi voimalaitosten osalta paitsi hinnoitella perustellusti, myös suunnitella niin, että ne vastaavat mahdollisimman tarkasti aitoja tuotantomahdollisuuksia ja laitosten teknisiä ominaisuuksia.
Kysyntäjousto lisääntyi selvästi jälkikäteen
Kysyntäjoustolla tarkoitetaan tässä sitä, miten kysyntä joustaa hinnan mukana eli miten ostettava määrä vuorokausimarkkinan hintariippuvilla ostotarjouksilla vähenee hintojen noustessa. Kysyntäjousto laskee hintaa verrattuna tilanteeseen, jossa tietty määrä ollaan valmiita ostamaan millä tahansa hinnalla. Korkeilla hinnoilla (yli 500 €/MWh) kysyntäjousto ei ole Suomen hinta-alueella perinteisesti ollut määrällisesti kovin merkittävää, ja hintaportaita ovat korkeilla hintatasoilla käyttäneet vain harvat toimijat. Näin oli myös viikolla 1. Kuitenkin kysyntäjoustoa tuli selvästi lisää viikoilla 2 ja 3. Erityisesti useat sähköyhtiöt, jotka myyvät sähköä loppukäyttäjille ottivat silloin yli 500 € hintaportaita käyttöön. Tämä tarjoustapa näyttää jääneen pysyväksi.
Kysyntäjouston tarjoamatta jättäminen silloin, kun se vaikuttaa merkittävästi hintaan eikä heijasta tosiasiallista kulutuskäyttäytymistä, saatetaan joskus tulkita markkinamanipulaatioksi. Viikon 1 perjantain kaltaisista korkeista hinnoista ja kulutuskäyttäytymisestä silloin ei ollut Suomessa juuri aiempaa kokemusta. Näyttää siltä, että monen sähköyhtiön oli vaikea ennakoida, miten kuluttajat reagoivat korkeisiin hintoihin ja ostotarjousten hintaportaita muokattiin sen vuoksi vasta viiveellä. Jos myöhemmin ostotarjouskäyrälle tullut kysyntäjousto olisi kokonaisuudessaan ollut markkinalla jo viikolla 1, se olisi laskenut vähän perjantain 5.1. korkeimpia hintoja. Kysyntäjoustoa lisäsivät myöhemmin kuitenkin useat toimijat ja yksittäisten toimijoiden osalta kysyntäjouston lisäys oli tyypillisesti niin vähäinen, ettei se ei olisi juurikaan vaikuttanut hintaan.
Päivänsisäisellä markkinalla kaupankäynti oli vilkasta
Päivänsisäisellä markkinalla kaupankäynnin volyymit eivät viikolla 1 olleet Suomen alueella erityisen suuria. Sen sijaan hintojen vaihteluvälit tuntikohtaisilla tuotteilla olivat poikkeuksellisen laajoja. Päivänsisäisellä markkinalla tehtiin kauppoja hinnoilla, jotka saattoivat poiketa eri ajankohtana tehdyistä saman tuntituotteen kauppahinnoista lähes 2000 €/MWh. Keskiviikkona 3.1. ja torstaina 4.1. päivänsisäisellä markkinalla käytiin kauppaa selvästi vastaavia vuorokausimarkkinan hintoja korkeammilla hinnoilla, kun taas perjantaina 5.1. selvästi vuorokausimarkkinaa alemmilla hinnoilla. Mahdollisesti sopivan hinnan hakemisen takia tarjouksia jätettiin tai päivitettiin viikolla 1 selvästi normaalia enemmän suhteessa toteutuneisiin kauppoihin. Tarjousten määrä lisääntyi usealla toimijalla.
Suuri hintojen vaihteluväli ja runsas kaupankäynti saattavat lisätä kannusteita käyttää kiellettyjä, markkinamanipulaatioksi luokiteltuja kaupankäyntimenetelmiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi ”layering”, ”spoofing” ja ”momentum ignition”, joissa hintaa pyritään vedättämään johonkin suuntaan epäaidoilla tarjouksilla[3]. Energiavirasto on etsinyt viikon 1 päivänsisäisen markkinan kaupankäyntidatasta tunnusmerkkejä, jotka yleensä viittaavat markkinaa manipuloivien menetelmien käyttöön. Datasta ei löytynyt sellaista tarjouskäyttäytymistä, jota voitaisiin pitää markkinamanipulaationa.
Toimijat, jotka harrastavat spekulatiivista kauppaa eli pyrkivät tekemään tuottoja hintaerolla ostamalla ja myymällä sähköä saman määrän joka tunnille, ovat usein aktiivisia kaupankävijöitä päivänsisäisellä markkinalla, jolloin he jättävät ja päivittävät tarjouksia usein. Tällaisen toiminnan kannattavuutta on helppo seurata toteutuneista kaupoista. Viikolla 1 spekulatiiviseen kaupankäyntiin erikoistuneet toimijat eivät saaneet tavanomaisesta poikkeavia tuottoja. Erityisesti kaupankäynti perjantain 5.1. tunneilla oli pääosalle näistä toimijoista tappiollista, mitä selittänee markkinatilanteen huono ennustettavuus tuolloin.
Korkeat hinnat näkyivät myös säätömarkkinalla ja tasesähkön hinnoissa
Fingridin ylläpitämällä säätömarkkinalla (mFRR) saatetaan ylössäätöön tarjota tuotantoa, joka ei mennyt vuorokausimarkkinalla läpi, eli joka oli tarjottu vuorokausimarkkinalle toteutunutta hintaa korkeammalla hinnalla. Lisäksi jos samaa resurssia voidaan myydä sekä vuorokausimarkkinalle että säätömarkkinalle, voi syntyvän vaihtoehtoiskustannuksen vuoksi tuotannon tarjota säätömarkkinalle samalla hinnalla kuin minkä siitä mahdollisesti saisi vuorokausimarkkinalla. Nykyisten markkinasääntöjen perusteella ylössäätöhinta on aina vähintään vastaavan tunnin vuorokausimarkkinan hinta. Näistä syistä on tavanomaista, että silloin kun vuorokausimarkkinalla on korkea hinta, ylössäätötarjouksia on säätömarkkinalla normaalia vähemmän ja ne ovat normaalia kalliimpia. Näin oli myös viikolla 1, jolloin erityisesti perjantaina 5.1. ylössäätötarjouksia oli vähän ja ne olivat kalliita.
Toimijat voivat tietysti tarjota tuotantonsa vapaasti, mille markkinalle haluavat eli mistä saavat sille parhaimman hinnan. Jos kuitenkin tarjouksia siirretään esimerkiksi kireässä markkinatilanteessa pois vuorokausimarkkinalta siinä tarkoituksessa, että pyritään vaikuttamaan sillä vuorokausimarkkinan hintaan, saattaa kyse olla markkinamanipulaatiosta. Viikolla 1 ei siis näytä siltä, että tarjontaa olisi vähennetty vuorokausimarkkinalla siirtämällä tarjouksia muille markkinoille, esimerkiksi säätömarkkinoille tai päivänsisäisille markkinoille.
Kun vuorokausimarkkinan hinta on korkea, on ylössäätö siis yleensä kallista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tunti on ylössäätötunti, ne toimijat, joiden tasepoikkeama on alijäämäinen, joutuvat ostamaan kallista tasesähköä. Tämä saattaa kannustaa toimijoita siihen, että kun tasesähkön odotetaan olevan kallista, pyritään välttämään alijäämäisyyttä. Ostajilla tämä saattaa tarkoittaa sitä, että ostetaan vuorokausimarkkinalta varmuuden vuoksi vähän enemmän sähköä kuin mitä arvellaan tarvittavan. Myyjät taas vastaavasti saattavat myydä vähän vähemmän kuin mitä arvelevat tuottavan. Näillä molemmilla on vuorokausimarkkinan hintaa nostava vaikutus, jos näin tapahtuu laajassa mittakaavassa. Toimijakohtaisista kaupoista ja tasepoikkeamista voidaan kuitenkin päätellä, että viikolla 1 tällainen tasesähkökustannusten optimointi ei ollut merkittävässä roolissa eli se ei ollut nostamassa hintaa viikolla 1.
[1] Katso esim. Kalifornian energiakriisin 2001 taustoja
[2] Katso Nord Poolin tiedote
[3] Katso ”ACER Guidance on REMIT Application 6th Edition” s.88-90
Yhteenveto
- Voimalaitosten huollot viikolla 1 vaikuttavat perustelluilta ja toisistaan erillisiltä.
- Vuorokausimarkkinan korkeimpien tuntikohtaisten myyntitarjousten taustat viikolla 1 vaikuttavat asianmukaisilta eivätkä ne poikkea tavanomaisesta tarjouskäyttäytymisestä.
- Blokkitarjouksissa tulee ottaa huomioon jaottelu tunneille siten, että blokit heijastavat tarkasti tuotanto- tai kulutuslaitosten todellisia teknisiä mahdollisuuksia ja käyttää mahdollisuuksien mukaan myös muita tarjoustapoja.
- Kysyntäjoustoa lisättiin vasta viikon 1 jälkeen, koska korkeat hinnat yllättivät useat toimijat eikä kuluttajien käyttäytymisestä näin korkeilla hinnoilla ollut aiempaa tietoa.
- Päivänsisäisellä markkinalla ei viikolla 1 näkynyt tarjouskäyttäytymistä, jota voitaisiin pitää markkinamanipulaationa.
- Säätömarkkinan ja vuorokausimarkkinan vuorovaikutus viikolla 1 vaikuttaa johdonmukaiselta. Tasekustannusten mahdollinen optimointi ei ollut nostamassa hintaa viikolla 1
Markkinamanipulaatiotermejä selitettynä
Tässä koostettuna joitain markkinamanipulaatiotapoja jatkuvassa kaupankäynnissä (esimerkiksi päivänsisäinen markkina):
layering
Useiden epäaitojen tarjousten asettaminen eri hintatasoille tarjouskirjan toiselle laidalle (osto- tai myyntilaita) tarkoituksena saada kauppa parempaan hintaan aidolle tarjoukselle tarjouskirjan toisella laidalla. Epäaidolla tarjouksella tarkoitetaan tarjousta, jonka ei oikeasti haluta toteutuvan. Epäaitojen tarjousten tarkoitus on saada muut toimijat muuttamaan omia tarjouksiaan (korottamaan myyntitarjousten hintaa tai laskemaan ostotarjousten hintaa). Onnistuessaan layeringin harjoittaja saa epäaitojen tarjousten avulla edullisemman hinnan tavoitellulle kaupalle tarjouskirjan toisella laidalla.
spoofing
Sama kuin “layering” mutta siten, että epäaidot tarjoukset asetetaan samalle hintatasolle.
momentum ignition
Epäaitojen tarjousten asettaminen tai kauppojen tekeminen siten, että se aloittaa tai kiihdyttää kaupankäyntitrendiä haluttuun suuntaan. Tarjouksilla voidaan esimerkiksi pyrkiä luomaan kuvaa, että kysyntää tai tarjontaa on nyt aiempaa enemmän ja muut toimijat saattavat alkaa vahvistaa tätä trendiä omia tarjouksiaan lisäämällä. Epäaitojen tarjousten tai kauppojen tarkoituksena on muuttaa hintoja itselle edulliseen suuntaan aitoa kauppaa varten.
wash trade
Kauppojen tekeminen yhtiön sisällä, saman konsernin eri osien välillä tai ennalta sovitusti tietyn toimijan kanssa. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi siirtoyhteyskapasiteettien varaaminen täyteen ja sitä kautta hintoihin vaikuttaminen.
smoking
Muille edulliselta vaikuttavien tarjousten asettaminen ja niiden nopea muuttaminen itselle edulliseksi. Tarkoitus on houkutella ns. hitaita kaupankävijöitä tarttumaan edullisiin tarjouksiin, jotka sitten kuitenkin ehtivät muuttua heille huonommiksi ennen kuin kaupat toteutuvat.
quote stuffing
Tarjousten asettaminen, niiden päivittäminen ja peruminen hyvin suuressa määrin ja nopeasti. Tarkoituksena on luoda epävarmuutta muille toimijoille, hidastaa heidän kaupankäyntiprosessejaan tai piilottaa omaa kaupankäyntistrategiaa.
