Suomi on sijoittunut Odyssee-projektin maavertailussa hämmentävän huonosti. Raaputtelin hieman niitä indikaattoreita. Eivät kestä pintaa syvemmälle menevää tarkastelua. Nykyisin voi julkaista mitä vaan, järjenvastaistakin.
Energiatehokkuuden mittaamismenetelmiin on maailmassa käytetty kevyesti sata+ miljoonaa euroa. Ei ole tullut valmista, ei takkia eikä lakkia. Ei sellaista yksinkertaista menetelmää, joka antaisi luotettavaa tietoa yksittäisen valtion energiatehokkuuden tasosta ja muutoksista, paremmuusjärjestykseen asettamisen eväistä puhumattakaan.
Energiatehokkuusdirektiivin mukaan energiatehokkuus on suoritteen, palvelun tai tavaran ja energiapanoksen suhde. Näinhän se on. Käytännössä kWh/jotain, missä se jotain voi olla esimerkiksi ajokilometri, lämmitys neliömetrille toimistotilaa tai tonni sellua. Aina ”panoksen” ja ”tuotoksen” suhde.
Toimiiko tämä kahden luvun jakolaskuna tuotettu indikaattori energiatehokkuuden mittarina, riippuu sitten näiden tekijöiden korrelaatiosta. Problematiikkaa on tutkittu ja ymmärrystä haasteista on. Keväällä kuuntelin Berliinissä muutaman oikean asiantuntijan esityksiä. Yhdyn täysin ”kahden luvun indikaattoreihin” kohdistuneeseen kritiikkiin. Harvemmin löytyy hyvä korrelaatio, harvemmin siis toimii.
Odyssee-projektissa on palvelusektorin energiatehokkuutta kuvaava indikaattori ”energiankulutus per työntekijämäärä”. Kuulemma työtekijämäärä otettu jakajaksi, koska palvelusektorin rakennuspinta-alasta ei ole tietoa. Mielenkiintoista. Tämähän on määritelmänkin mukaan täysin väärin tehty indikaattori. Energia ja työntekijä ovat molemmat ”panoksia”, joilla tehdään palvelusektorin ”tuotoksia”. Odyssee-logiikan mukaan marketti on sitä energiatehokkaampi, mitä enemmän siellä on työntekijöitä. Korjaava toimenpide olisi kai kieltää kaikki manuaalista työtä vähentävä, kuten itsepalvelukassat ja muukin digitalisaatio.
Suomen koko palvelusektorin energiansäästö jaksolla 2008-2015 oli Odyssee-indikaattoreilla laskettuna 233 GWh. Energiatehokkuussopimusten seurantajärjestelmään toimenpidekohtaisesti raportoitujen energiansäästöjen summa on 443 GWh. Tämä raportointi kattaa korkeintaan 2/3 osaa palvelusektorista.
Teollisuuden energiatehokkuuden mittaaminen on hankala rasti. Olin mukana 90-luvun lopulla kahdessa projektissa, joissa parhaiden asiantuntijoiden voimin paneuduttiin tehtaiden energiankulutuksiin ja niihin vaikuttavien tekijöiden riippuvuuksiin. Loppuraportti ”Energiatehokkuus yhtenäisessä ympäristölupamenettelyssä ja energiansäästösopimuksissa” on substanssiltaan edelleen A-luokkaa.
Teollisuuden energiansäästö jaksolla 2008-2015 oli Odyssee-indikaattoreilla laskettuna 2,9 TWh, energiatehokkuussopimusten seurantajärjestelmän mukaan 9,6 TWh. Odysseen mukaan jaksolla 2011-2014 ei meillä tehty juuri mitään, koska säästöä syntyi vuositasolla keskimäärin vain 0,17 TWh. Sopimuksista raportoitiin samalta jaksolta keskimäärin 1,5 TWh vuosisäästö.
Vuosi 2020 on kulman takana ja EU:n energiatehokkuustavoitteet vuodelle 2030 sovittu. Seuraavaksi asetellaan kansalliset vuotta 2030 koskevat tavoitteet ja kontribuutiot. Josko Odyssee-indikaattorit pidettäisiin erossa tästä harjoituksesta. Eihän kukaan pääsiäismunasta löytyneellä kompassilla metsään lähde.
