Pinnalla

Kohtuullista vai ei, siinä pulma

Sähkön siirtohinnoittelusta on keskusteltu aktiivisesti tänä syksynä. Verkkotoiminnan valvonnalla haetaan tasapainoa hinnoittelun kohtuullisuuden ja toimitusvarmuuden parantamisen välillä.

11/2020

teksti Simo Nurmi

kuvat Vilja Pursiainen

Sähkönjakelun hinnoittelun kohtuullisuus on tänä syksynä herättänyt varsin vilkkaan julkisen keskustelun, jälleen kerran. Nyt keskustelun kärki on kohdistunut erityisesti Energiaviraston valvontamenetelmiin, joilla kohtuullisuutta arvioidaan. Viime vuosina hinnoittelun lisäksi on puhuttanut myös sähkönjakelun toimitusvarmuus, erityisesti myrskyjen aiheuttamien sähkökatkojen yhteydessä. Sähkö on välttämätön perushyödyke, ja me kaikki riippuvaisia korkealaatuisesta ja kohtuuhintaisesta sähköstä, joten keskustelu onkin paikallaan.

2010-luvun alun myrskyjen aiheuttamat laajat ja pitkät sähkökatkot herättivät asiakkaat ja yhteiskunnan vaatimaan nopeita ja tehokkaita toimia sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseksi. Tämän pohjalta sähkömarkkinalakiin lisättiin vuonna 2013 toimitusvarmuusvaatimukset, joiden täyttäminen edellyttää jakeluverkkoyhtiöiltä merkittäviä investointeja. Vuoteen 2028 mennessä investoinnit sähkönjakelun toimitusvarmuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen ovat kaikkiaan noin 9,6 miljardia euroa, josta parantamisen osuus on noin 3 miljardia euroa. Sähköverkon nykykäyttöarvo vuonna 2015 oli noin 8,7 miljardia euroa, joten kyse on kaiken kaikkiaan huomattavista investointimääristä.

Energiavirasto muutti vuoden 2016 alusta lukien valvontamenetelmiä tarkoituksenaan varmistaa kaikille yhtiöille lisääntyvien investointien toteutusedellytykset. Yhtiöt ovat keskenään hyvin erilaisia, ja esimerkiksi niiden toimintaympäristö, verkon rakenne, koko ja omistajat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Silti kaikkia on valvottava samoilla menetelmillä. Jos näitä välttämättömiä muutoksia ei olisi tehty, useat yhtiöt eivät olisi kyenneet nostamaan hintojaan, ja siten lisäämään investointejaan lainsäädännön vaatimusten edellyttämässä tahdissa. Ilman vuoden 2013 sähkömarkkinalain muutosta menetelmiä ei olisikaan ollut tarpeen muuttaa siinä määrin kuin nyt oli.

Asiakkaita ei ole unohdettu

Siirtohintojen nousu on ollut toimitusvarmuusparannusten valitettava, mutta välttämätön seuraus. Sen, että valvontamenetelmien muutokset mahdollistivat hinnan korotukset, ei pitäisikään tulla asiaa tunteville yllätyksenä. Valvonnan pitää edistää ja mahdollistaa lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen. Muutoksia valmistellessamme kuulimme laajasti sidosryhmiä, myös asiakkaiden edustajia, mutta tuolloin kukaan ei tuonut esiin nyt tänä syksynä keskusteluun nostettuja seikkoja. Jos olisimme toimineet toisin, keskustelua käytäisiin silti julkisuudessa huutomerkein varustettuna. Aiheena vain olisi nyt se, miksi valvonnalla estetään lakisääteinen toimitusvarmuuden parantaminen monissa maaseutuvaltaisissa kunnissa.

Kritiikissä on myös väitetty, että virasto olisi unohtanut asiakkaat eli kotitaloudet ja yritykset. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä toimitusvarmuuden parantaminen sai alkunsa nimenomaan asiakkaiden vaatimuksesta ja palvelee heidän etuaan. Valvonta on kuitenkin vaativa laji, jossa tasapainoilemme erisuuntaisten intressien välillä. Liian alhainen hinta johtaa huonoon toimitusvarmuuteen. Toisaalta tarkoituksena ei ole, että yhtiöt monopoliaseman turvin keräisivät kohtuuttomia tuottoja. Aiemmissa menetelmissä hinnoittelu oli isommalla painoarvolla, kun taas nykyisissä painotimme sen ohella yhteiskunnan asettamien tavoitteiden vuoksi toimitusvarmuuden parantamista.

Yksityiskohtiin pohjautuvassa kritiikissä on myös jätetty huomioimatta, että kokonaisuudessaan valvontamenetelmät toimivat varsin hyvin. Sähkönjakelun toimitusvarmuus on viime vuosina parantunut Suomessa merkittävästi, ja samalla siirtohinnat ovat eurooppalaisittain edelleen pysyneet kohtuullisella tasolla.

Valvontamenetelmien kehityskohdat tunnistettu

Energiavirasto julkaisi 4.11.2020 selvityksen, jossa käydään läpi muun muassa nykyisten valvontamenetelmien kehittämistä sekä niiden jatkokehittämistä tulevien sähkömarkkinalain muutosten johdosta. Sääntelyn ja toimintaympäristön muutosten perusteella Energiavirasto arvioi selvityksessä, että valvontamenetelmien tärkeimmät kehittämiskohdat valvonnan oikean tasapainon saavuttamiseksi koskevat a) yksikköhintojen päivittämistä b) kohtuullista tuottoastetta (WACC-%) ja c) sitä, onko toimitusvarmuuskannustimelle enää tarvetta. Käytännössä kaikki edellä mainitut menetelmien kehittämiskohdat vaikuttaisivat sähkön jakeluverkonhaltijoiden tuottoa laskevasti.

Hallitus on lähiaikoina antamassa eduskunnalle esityksen sähkömarkkinalain muuttamisesta. Energiavirasto valmistautuu lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti tarkemmin arvioimaan, ja tarpeellisilta osin päivittämään valvontamenetelmiä vastaamaan sähkön jakeluverkonhaltijoiden uutta sääntely-ympäristöä. Muutokset tulisivat voimaan jo nykyisen 5. valvontajakson 2020–2023 aikana, todennäköisimmin vuoden 2022 alusta lukien.

 

Lue myös

Pinnalla

Olemmeko valmiita maakaasumarkkinoiden avautumiseen?

Aikaa maakaasumarkkinoiden avautumiseen kilpailulle on enää vajaat kolme kuukautta. Tiiviillä valmistelutyöllä on pyritty luomaan puitteet toimiville markkinoille. Käytäntö kuitenkin vasta osoittaa, miten maakaasumarkkinat Suomessa lähtevät toimimaan. Energiavirastossa odotamme mielenkiinnolla markkinoiden avautumista ja olemme valmiita myös sääntelyn edelleen kehittämiseen.

10/2019

Pinnalla

Pieni vale, iso vale, emävale – Energiatehokkuusindikaattori

Tilaston sijoittuminen järjestyksessä emävaleesta seuraavaksi lienee käännösvitsi. Omalla listalla tälle paikalle sijoittuvat komission rahoittamassa Odyssee-projektissa tuotetut energiatehokkuusindikaattorit. Vaikka syyttömiähän ne indikaattorit ovat, tekijät tässä pitäisi vastuuseen laittaa.

11/2018

Pinnalla

Onko maailmallamme malttia pelastua?

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi odotetun raporttinsa 8.10.2018. Sen johtopäätökset olivat huolestuttavia, mutta toisaalta niihin sisältyi myös toivon siemen.

11/2018