Elämäntyö energiatehokkuuden edistämisen parissa on tarkoittanut pitkiä direktiivineuvotteluja viheliäisine yksityiskohtineen, mutta myös mukaansatempaavassa joukkuehengessä tehtyä tulosta Suomen eduksi.
Viimeisin ponnistus, vuonna 2023 uudistetun energiatehokkuusdirektiivin kansallinen toimeenpano, on toimiva esimerkki moniulotteisen EU-sääntelyn ja Suomelle järkevien, kustannustehokkaiden toimien yhteensovittamisesta.
– Suurin haaste oli sen välttäminen, että joutuisimme kirjoittamaan energiatehokkuuslakiin sellaisia yrityksille ja julkiselle sektorille kohdistuvia velvoitteita, joiden noudattaminen on käytännössä mahdotonta. Toinen ongelma olivat ylimittaiset numeeriset tavoitteet, Väisänen toteaa.
Valmista kuitenkin tuli. Väisänen kiittelee TEM:n keväällä 2023 perustama EED-työryhmää ja erityisesti sen ohjauksessa toimineita 17 asiantuntijaryhmää. Osaavien asiantuntijoiden yhteistyö oli toimivaa, ja vuodessa löydettiin tarvittavat ratkaisut. Hallituksen esitys päivitetystä energiatehokkuuslaista on eduskunnan käsittelyssä ja saataneen voimaan vielä loppuvuoden aikana. Suomen tapaan lakiin on esitetty kirjattavaksi vain se mikä on välttämätöntä. Ratkaisuja etsittiin laajasti sääntelyn ulkopuolelta. Suomen vapaaehtoinen energiatehokkuussopimusten järjestelmä kantaa tälläkin kertaa monta muutoin säädöstä vaativaa velvoitetta.
Tuloksien takana yhteistyö ja luottamus
Lakiin kirjattavien velvoitteiden sijaan meillä on panostettu vapaaehtoisiin ja eri tahoille parhaiten sopiviin energiatehokkuustoimiin jo 28 vuoden ajan. Järjestelmää on pitänyt pystyssä hyvä tulostaso ja yleinen hyväksyttävyys.
– Hallinnollisesti vapaaehtoisen sopimuksen kustannus on 10–15 prosenttia verrattuna niin sanottuihin velvoiteohjelmiin, joita osa jäsenvaltioista käyttää. Yrityksille ja julkiselle sektorille sopimus antaa mahdollisuuden valita joustavasti omat energiatehokkuustoimet ja toteutusaikataulun.
Väisäsen arvioi, että sopimusjärjestelmän valinta yksioikoisen säädöslinjan sijaan tuo Suomelle vuosittain miljardiluokan säästöt. Onnistumisen takana on asiantuntemuksen ohella eri toimijoiden välinen luottamus ja pitkäaikainen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. Sopimusjärjestelmästä on ajan myötä tullut Suomen energiatehokkuuden ”pelikirja”.
Ensimmäisten joukossa
Heikki Väisäsen toi Energiavirastoon reilut kymmenen vuotta sitten käynnistynyt ensimmäisen energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano. Sääntelynivaska oli direktiivineuvotteluja hoitaneelle kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehelle jo varsin tuttu. Myös kahdentoista aiemman ministeriövuoden aikana Väisänen oli ollut usein ”ensimmäisenä paikalla”.
– Joulukuussa 2003 kauppa- ja teollisuusministeriössä lyötiin eteen komission ehdotus energiapalveludirektiiviksi, ja toivotettiin pääneuvottelijalle onnea, menestystä ja matkustusintoa. Vuonna 2008 vuorossa oli ensimmäinen uusiutuvan direktiivi RED. Aloitin pienemmässä asiantuntijaroolissa, mutta loppuvaiheessa vastasin asiasta, josta Suomen hyväksyntä oli kiinni – ilmalämpöpumpuista ja niiden tuottaman uusiutuvan energian laskentatavasta.
Muutoin jo valmiiksi saadut neuvottelut jatkuivat viimeisen viikon hektisinä, kunnes Väisäsen peukalo nousi ja kompromissiin päästiin.
– En tiedä pitikö paikkansa, mutta kuulin Sarkozyn sanoneen, että jos tästä direktiivistä ei tule juuri nyt sopua, hän istuttaa ministereitä Brysselissä joulun jälkeen, kunnes sopu syntyy. Siinä kai oli vähän Suomeen kohdistuvaa painostusta, Väisänen naureskelee ensimmäisen uusiutuvan direktiivin läpimenon loppuvaiheita.
Motiva perustettiin vuonna 1993, riveissään heti Heikki Väisänen. Seitsemän vuoden työrupeama insinööritoimisto Olof Granlundissa myymässä ja kehittämässä hankkeita ja energiakatselmuksia oli opettanut diplomi-insinöörille asiakaspalvelua ja esihenkilötyötä. Näillä eväillä Väisänen ryhtyi Motivassa rakentamaan Suomeen energiakatselmusohjelmaa.
Energiatehokkuus jää osaaviin käsiin
Suomen energiatehokkuustyö on nyt hyvällä mallilla ja osaavissa käsissä, monilla osa-alueilla on alkamassa uusi jakso uusin toimintatavoin, Väisänen kertoo ja toteaa, että sivuun jäämiselle on nyt paras mahdollinen hetki.
Seuraajiaan Väisänen kehottaa ennen muuta rakentamaan verkostoja ja huolehtimaan siitä, että he saavat kaiken mahdollisen tiedon EU:n kentillä. Ihmisten johtamisessa hän korostaa ryhmähengen ylläpitämistä.
– Seuraajani tekee hyvin, jos huolehtii kahdesta asiasta: poistaa tehokkaan työteon esteet ja pitää asiantuntijoiden motivaation korkealla. Töissä pitää olla sopivassa määrin hauskaa ja kollegoihin pitää voida luottaa. Esihenkilön pitää olla todella tukevasti luottamuksen arvoinen. Kaikkien työ on yhtä arvokasta. Siitä se yhteishenki rakentuu.
Laatokan Karjalan rintamalle
Eläkkeellä ensimmäisenä hankkeena on Väisäsen talvisodasta kertovan kirjasarjan kolmannen osan työstäminen. Laatokan Karjalan rintamaa käsittelevät teokset Me kohta kotiin tulemme julkaistiin 2017 ja Valkeissa arkuissa 2021. Kaatunut Ruhtinaanmäessä ilmestyy ensi vuonna.
– Yritän saada kasaan aiemmin kirjoittamatonta sotahistoriaa ja kääntää sen sujuvasti luettavaan muotoon. Siinä joutuu pientenkin asioiden kanssa tekemään paljon jäljitys- ja analyysityötä. Paljon samaa mitä on ministeriön ja viraston virkamiehenä työskennellessä.
Virkamieselämän ulkopuolella odottelevat kirjasarjaan liittyvien luentopyyntöjen ja golfbägin lisäksi ennen muuta kolmen lapsenlapsen Amelian, Alvarin ja Emilin seura.
