”Energiatoimialassa erityispiirteenä on se, että kilpailua esiintyy vain osassa markkinaa. Tila, jossa markkinatalous ylipäänsä pystyy toimimaan, on suhteellisen pieni. Lisäksi esimerkiksi kysynnän suuri vaihtelu aiheuttaa sen, että tietyt tuotantomuodot ovat ainakin välillä väistämättä hyvin kannattavia. Keskeinen ero on, että energiamarkkinoille tarvitaan erityisregulaatiota enemmän ja intrusiivisemmin kuin esimerkiksi kaupan alalle”, kertoo ekonomisti ja MustRead -verkkomedian perustaja Heikki Pursiainen.
Energiamarkkinat vaativat tarkempaa sääntelyä markkinan luonteen vuoksi. Energiaa tuottavat yritykset ovat suomalaisittain tarkasteltuna keskimääräistä suurempia ja monet instituutiot sekä pääomavaltaisuus vaikeuttavat uusien yritysten markkinoille tuloa. Kilpailun ollessa vähäistä, on regulaatiota oltava enemmän kuin markkinamuodossa, jossa kilpailu on mahdollista.
”Energiantuotantoon ja jakeluun liittyy runsaasti luonnollisia monopoleja, joita täytyy tavalla tai toisella reguloida. Luonnollisten monopolien regulointi on tärkeää, mutta haastavaa. Huono regulaatio tarkoittaa liian kallista energiaa, epävarmaa tuotantoa ja jopa riskiä siitä, että energiaa ei saada tarpeeksi. Jos regulointia on puolestaan liikaa, ei energiaan välttämättä investoida tarpeeksi”, Pursiainen pohtii.
Sääntelyllä kohti kestävää energiajärjestelmää
Lisäksi energiamarkkina vaatii sääntelyä, sillä energiantuotanto on pääasiallinen päästöjen aiheuttaja. Energiantuotantoon ja -kulutukseen liittyvät fossiilisten polttoaineiden ja turpeenkäytön hiilidioksidipäästöt olivat 34,7 miljoonaa tonnia vuonna 2020. Tämä vastaa noin 72 % kaikista Kioton pöytäkirjassa seurattavista päästöistä.
Euroopan komission säädösehdotuspaketin (Fit for 55) tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonepäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Paketti ehdottaa, että uusiutuvien energialähteiden osuutta unionin energiankulutuksesta pyritään nostamaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Euroopassa pyritään päästöttömään sähköjärjestelmään. Miksi maailmassa kuitenkin tuetaan vielä fossiilisten käyttöä noin 600 miljardilla eurolla vuosittain?
”Fossiilista tuotantoa ei pitäisi tukea enää, päinvastoin sitä pitäisi verottaa tai rangaista sen käytöstä taloudellisesti. Valitettavasti tilanne on sellainen, että nämä erilaiset tukimuodot ja erilaiset järjestelmät ovat muodostuneet hyvin pitkän ajan kuluessa, ja niitä on hyvin vaikeaa purkaa. Mutta ideaalimaailmassa me subventoisimme päästötöntä energiaa ja sakottaisimme fossiilista energiaa”, toteaa Pursiainen.
Markkinaehtoista kehitystä energiamurroksen vauhdittajaksi
Energiamarkkinat yksinään eivät pysty saavuttamaan uusiutuvan energian toivottua tasoa EU:ssa, minkä vuoksi tarvitaan tuki- ja rahoitusjärjestelmiä sekä markkinaehtoisia investointeja. Tukien painopisteiksi on määritetty muun muassa energianlähteiden monipuolistaminen ja paikallisten energiavarojen tehokkaampi hyödyntäminen mm. EU:n ulkoisen energiariippuvuuden vähentämiseksi.
Jotta tavoitteisiin voidaan päästä, on löydettävä yhdistelmä, jossa valtion investoinnit, markkinavoima sekä tuet toimivat yhdessä mahdollisimman tehokkaasti.
Pursiaisen mielestä järkevä energiapolitiikka päästöjen suhteen olisi sellaista, jossa valtio kertoo tavoitteen, markkinatalous määrittää ratkaisut, ja hinnat ohjaavat ihmisiä käyttämään päästöttömiä energiamuotoja ja siirtymään kustannustehokkaasti pois fossiilisista polttoaineista.
Energian tukiohjelmat ovat kuitenkin toistaiseksi suunnattuja esimerkiksi tietyille teknologioille, eivätkä ratkaisut siten markkinan vapaasti määriteltävissä. Pursiaisen mukaan tiettyjen ratkaisujen suosimisesta voi olla merkittävää haittaa.
Päästökaupasta mallia ratkaisuun
”Mekanismin tulisi olla samantyyppinen kuin päästökaupassa, jossa esimerkiksi huutokaupalla tai muulla hintamekanismilla valittaisiin kustannustehokkain tapa tuottaa päästötöntä energiaa. Tämä on järkevän vähennyspolitiikan ohjenuora: valtiovalta määrittää tavoitteet ja markkinatalous hoitaa sen, kuinka tavoitteisiin päästään. Teknologia kehittyy ja skaala kasvaa, jolloin päästöttömästä energiasta tulee yhtä halpaa tai halvempaa kuin päästöllisestä energiasta”, arvioi Pursiainen.
Suomessa käytetään suoriin energiatukiin noin 700 miljoonaa euroa vuosittain, josta runsas puolet on suoraa tukea uusiutuvan energian investoinneille. Suomessa tuetaan myös energian käyttöä suorien tukien lisäksi veronpalautuksilla sekä ilmaiseksi jaettavilla päästöoikeuksilla. Osa etuuksista on rajattu vain suurille yrityksille.
Pursiaisen muistuttaa, että toimialojen tai yritysten rajaaminen koon perusteella voi vääristää kilpailua, ja toteaa, että on täysin mahdollista rakentaa energian verotus- ja tukijärjestelmät siten, että ne eivät suosi esimerkiksi tietynkokoisia yrityksiä.
Tarve kustannustehokkaille ohjauskeinoille
Ohjauskeinoja on lukuisia ja osittain ne saattavat olla päällekkäisiä. Taloustieteilijän ideaalimaailmassa energiasiirtymä onnistuisi vain yhdellä tai kahdella tehokkaalla ohjauskeinolla, esimerkiksi päästökaupalla. Pursiaisen mielestä päästökauppa on teoreettisesti hieno mekanismi, jonka hän uskoo myös käytännössä toimivan.
”Taloustieteilijä ajattelee, että tehokas päästökauppa, missä on aidosti sitova päästökatto ja päästöt hinnoitellaan, on kustannustehokkain kuviteltavissa oleva tapa energiasiirtymän toteuttamiseen. Ja ideaalimaailmassa suurta osaa täydentävistä keinoista ei tarvittaisi. Monet niistä ohjaavat käyttäytymistä huomattavasti vähemmän tehokkaasti kuin päästökauppa”, toteaa Pursiainen.
Pursiainen kuitenkin uskoo realistisen lopputuloksen olevan jokseenkin sekava yhdistelmä päästökaupan lisäksi erilaisia kieltoja, verotukia ja muita ohjauskeinoja. Hän korostaa, että tärkeintä on yrittää taistella huonoimpia päästövähennyskeinoja vastaan, ja säätää keinojen yksityiskohtia siten, että keinot olisivat mahdollisimman tehokkaita.
”Tässä ei ole kysymys pikkuasiasta. Mielestäni ekonomistit ovat oikeassa korostaessaan päästökaupan merkitystä. Olen itse antautunut sen edessä, että pääsisimme johonkin ihanteelliseen tapaan – ratkaisu tulee olemaan sottainen, osittain päällekkäinen, ja valitettavasti siihen tulee liittymään jonkin verran tuhlausta. Ekonomistit voivat ammattikuntana edistää sitä, että tuhlausta ei olisi kuitenkaan enempää kuin on aivan pakko olla”, summaa Pursiainen.
Heikki Pursiainen on suomalainen ekonomisti ja MustRead-verkkomedian perustaja, strategi sekä sisällöntuottaja. Pursiaisen puheenvuoro markkinataloudesta energia-alalla kuullaan Uusiutuvan energian ajankohtaispäivässä tammikuussa 2022.
