Ilmasto

Päästöt alas ja uusiutuvaa lisää – kaikki keinot käyttöön!

Energiaviraston uusiutuvan energian päivän päättäneessä paneelissa pohdittiin EU:n päästökauppaa, irtautumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä, liikenteen päästöjen vähentämistä sekä energia- ja ilmastopolitiikan vastuunkantoa. Tammikuussa järjestetty uusiutuvan energian päivä kokosi jälleen yli 400 osallistujaa Helsingin Paasitorniin. Samalla juhlistettiin 25-vuotiasta Energiavirastoa.

02/2020

teksti Heikki Isotalo

kuvat Ismo Pekkarinen/Lehtikuva ja Energiavirasto

Paneelissa keskustelivat ohjelmajohtaja Aleksi Lumijärvi Nordic Development Fundista, markkina-asiantuntija Anna-Maija Sinnemaa Energiavirastosta, vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen Sitrasta ja johtaja Johanna Haverinen Keravan Energia Oy:stä. Keskustelun juonsi Energiaviraston johtaja Pekka Ripatti.

Paneelin käynnisti EU:n päästökauppa. Päästöoikeuksien hinta on viime aikoina noussut suunnilleen kymmenestä noin kahteenkymmeneenviiteen euroon tonnilta. Sinnemaa toi esiin päästökaton, joka on varsinaisesta päästöoikeuden hinnasta erillinen osa päästökauppajärjestelmää. Yleisesti panelistit pitivät päästökauppaa tärkeänä mekanismina ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa, ja esimerkiksi Keravan Energiassa on Haverisen mukaan jo mietitty turpeen ja puun polttosuhdetta hinnannousun takia.

Päästökaupan kiristys sai kannatusta

Ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia ei tyrmätty. Niiden yhteydessä muistutettiinkin toimialojen välisistä merkittävistä eroista, markkinavakausmekanismista ja siitä, että päästöjen hillintään liittyvät asiat ovat hyvin monimutkaisia ja linkittyneitä toisiinsa. Onko päästökauppa yksinään riittävä ohjauskeino? Keskustelijat näkivät päästökaupan riittävän teoriassa, mutta käytännössä se ei ota huomioon esimerkiksi energiatehokkuutta. Tynkkynen muistutti, että ilmastonmuutosta koskevassa poliittisessa päätöksenteossa on huomioitava paljon muitakin asioita päästökaupan ohella.

Osion päätteeksi yleisöäänestyksessä kysyttiin, pitäisikö EU:n päästökauppaa kiristää hiilivuodonkin uhalla. Kyllä-vastausvaihtoa äänesti 55 prosenttia, ei 30 prosenttia ja 15 prosenttia ei ottanut asiaan kantaa. Tynkkynen kommentoi tulosta huomauttamalla, että parempia keinoja saattaisivat vielä olla lattiahinta päästöille ja markkinavakausvarannon vahvistaminen.

Järkevästi irti fossiilisista

Seuraavaksi pohdittiin fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista. Panelistit olivat sitä mieltä, että parhaat keinot riippuvat tavoitteista ja vaihtoehdoista, kun vertailtiin kieltoja ja hintaohjausta. Haverinen ja Sinnemaa toivoivat päästökaupalle työrauhaa ja pitivät kumpikin sitä mainiona ohjauskeinona.

Lumijärvi piti kivihiilen vuonna 2029 alkavaa käyttökieltoa merkitykseltään vähäisenä. Haverinen muistutti lisäksi, että kivihiilellä on jo nyt rajattu rooli Suomen energiantuotannossa ja toisaalta tekniset seikat voivat hidastaa uusiin polttoaineisiin siirtymistä. Laitosten pikainen uusiminen myös maksaa. Hintaohjausta pidettiin tehokkaimpana ohjauskeinona, mutta toisaalta panelistit pohtivat, että kiireen vuoksi kieltoihinkin pitää ehkä turvautua.

Toisen osion yleisöäänestyksessä kysyttiin, pitäisikö turpeen verotuesta luopua asteittain vuoteen 2030 mennessä. Ajatusta pidettiin hyvänä, sillä peräti 87 prosenttia vastaajista kannatti ehdotusta ja vain 12 prosenttia vastusti sitä.

Liikenteen päästöt odottavat ratkaisua

Keskustelu siirtyi liikenteeseen ja sen päästöihin. Panelistien mukaan sähköautoilun yleistyminen on yksi merkittävimmistä liikenteen päästöjen vähentämistä edistävistä toimista. Tätä perusteltiin sekä autovalmistajien suunnitelmilla, että kuluttajien asenteiden muuttumisella. Tynkkynen oli sitä mieltä, että rajalliset biopolttonestevarat tulisi ohjata tieliikenteen sijaan kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen.

Aalto-yliopiston tutkijoiden syksyllä 2019 esittämä malli, jolla päästökauppaa olisi laajennettu kattamaan myös liikenteen polttonesteet, herätti keskustelua. Se nähtiin periaatteessa hyvänä ideana, mutta toisaalta epäiltiin sen riittävyyttä ja hyväksyttävyyttä. Sinnemaa katsoi, että se olisi kuitenkin parempi ohjauskeino kuin kiellot ja määräykset.

Keinot jakoivat panelisteja ja yleisöä

Lumijärvi pohdiskeli lisäksi, että polttoaineiden tiukempi verottaminen ohjaisi tehokkaimmin nimenomaan päästövähennyksiin ja kannustaisi säästämään, mutta toisaalta rajujen muutosten tekeminen ei olisi poliittisesti realistista. Tynkkynen toivoi pikemmin ajan ja paikan mukaan määräytyviä tiemaksuja, jotka kannustaisivat siirtymään julkisen liikenteen käyttöön siellä, missä se on järkevästi mahdollista.

Muista ohjauskeinoista mainittiin autovero, jota ainakin Haverinen ja Tynkkynen pitivät hyvänä keinona. Panelistit nostivat esille myös tutun tosiasian, että Suomi pitkä maa. Raskaasta liikenteestä ei puhuttu erikseen.

Kysyttäessä yleisöltä tehokkaimmasta keinosta edistää vaihtoehtoisten käyttövoimien edistämistä liikenteessä, äänet jakautuvat lähes tasan, joskin eniten kannatusta sai polttoaineveron kiristäminen. Muut vastausvaihtoehdot olivat voimakkaammin hiilidioksidipäästöihin painottuva autovero ja vähäpäästöisten autojen hankintatuki. Tasaista tulosta panelistit kommentoivat asian poliittisella vaikeudella ja sillä, että yksikään keino ei ole selvästi muita parempi.

Maljoja 25-vuotiaalle Energiavirastolle nostavat Simo Nurmi, Pekka Ripatti, Aleksi Lumijärvi, Anna-Maija Sinnemaa, Johanna Haverinen ja Oras Tynkkynen.

Kuka kantaa ilmastovastuun?

Viimeisenä asiakokonaisuutena pohdittiin kysymystä siitä, kenelle kuuluu vastuu ilmastonmuutoksen hillinnästä: yrityksille, kansalaisille vai valtioille. Yleisesti panelistit totesivat, että vastuu kuuluu kaikille omien toimintamahdollisuuksiensa mukaisesti. Lumijärvi näki asian niin, että poliitikot johtavat muutosta, mutta kansalaiset antavat sen tarpeesta signaaleja heille ja yrityksille. Haverinen totesi, että huoli ilmastonmuutoksesta näkyy jo heilläkin asiakkaiden kanssa keskustellessa.

Paneelin juontaja toi esiin hallitusohjelman kunnianhimoiset tavoitteet ja kysyi, miten panelistit uskovat niiden toteutumiseen. Lumijärvi uskoi niiden toteutuvan osittain, mutta muistutti, että tavoitteet ovat haastavat ja niiden toteutumiseen liittyy epävarmuuksia. Sinnemaa toisti, ettei vielä toistaiseksi ole saatu kovin paljon konkreettisia tuloksia aikaan, mutta uskoi tekoja syntyvän tavoitteiden kiristyessä. Samanlaisena hän näki ilmastokeskustelun muuallakin maailmassa.

Viimeisessä äänestyksessä yleisöltä kysyttiin, uskovatko he hallituksen päästövähennystavoitteiden toteutuvan. Tosiuskovaisia oli 23 prosenttia ja 58 prosenttia uskoi hallituksen tavoitteiden toteutuvan vain osittain. Viidennes yleisöstä oli sitä mieltä, että hallituksen ilmastotavoitteet eivät tule toteutumaan.

Kirjoittaja on energia- ja ympäristötekniikan opiskelija Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulussa.

Lue myös

Ilmasto

Suomen metsäteollisuus pärjää hyvin energiatehokkuudessa muille EU-maille

Suomalaisen sellun- ja paperintuotannon energiatehokkuus on Energiaviraston teettämän tutkimuksen mukaan hyvää eurooppalaista keskitasoa. Energiatehokkuuden vertailussa käytettävien indikaattoreiden valintaan on kiinnitettävä huomiota.

09/2020

Ilmasto

Mitkä tekijät vaikuttavat päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin?

Päästöoikeuden hintaan vaikuttavat tekijät tunnetaan melko hyvin, mutta volatiliteettiin eli hintavaihteluiden voimakkuuteen vaikuttavat tekijät ovat vähemmän tunnettuja. Tämä olisi kuitenkin tärkeää, jotta volatiliteettiin liittyvää riskiä voidaan pienentää.

08/2020

Ilmasto

Onko kulutushyödykkeiden päästöjen kompensointi lottoa vai päästöjen vastikkeellista vähentämistä?

Ilmastopolitiikan ohjauskeinoilla pyritään vähentämään erityisesti tuotannon päästöjä. Kulutuksen aiheuttamia päästöjä voidaan vähentää myös kompensoimalla niitä, mutta johtaako kompensointi aidosti päästöjen vähenemiseen ja millainen keino se on? Kysymyksiä pohtivat Energiaviraston Pekka Ripatti ja Roland Magnusson, koska Compensaten ja arpajaishallinnon kiistassa on viitattu myös Energiaviraston kannanottoihin.

03/2020