Vuodesta 2005 asti toiminut EU:n päästökauppajärjestelmä tulee jatkamaan merkittävimpänä jäsenmaiden yhteisenä keinona hillitä kasvihuonekaasuja myös vuoden 2020 jälkeen. Ohjauskeinon tavoitteet ja toiminta ovat päästökauppadirektiivin uudistuksessa päivitetty vastaamaan EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta ja samalla Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusta. Päästökaupan piiriin kuuluu EU:ssa yli 11 000 laitosta, jotka vastaavat lähes puolesta EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästökauppajärjestelmälle on asetettu kaksi tavoitetta: rajata päästöt poliittisesti tavoitellulle tasolle ja toisaalta hintaohjauksella kannustaa siirtymään vähempipäästöisiin ratkaisuihin, kustannustehokkaasti ja myös pysyvästi. Ensimmäisen tavoitteen päästökauppa saavuttaa päästöjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteen kautta mutta toinen tavoite on osoittautunut haastavammaksi.
Päästökaupan haasteet
Järjestelmän suurin kompastuskivi tähän asti on ollut vaikeus laskea päästöoikeuksia liikkeelle sen verran, että niukkuus kannustaisi myös siirtymään pysyvästi pienempipäästöisiin ratkaisuihin. Poliittisesti määritelty päästöjen tavoitetaso ei ole kyennyt ennakoimaan toimintaympäristössä tapahtuvia päästöihin vaikuttavia muutoksia.
Kuluneen kymmenen vuoden aikana suhdannevaihtelut saivat pahaa jälkeä aikaan myös päästökaupan toimivuudelle ja kokonaispäästöt ovat olleet järjestäen alle sen, mitä päästöoikeuksia on laskettu liikkeelle. Paikkaratkaisuna kuluneella kaudella huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää leikattiin jo 900 miljoonalla. Silti tällä hetkellä arvioitu päästöoikeuksien ylijäämä on edelleen yli 1,5 miljardia päästöoikeutta.
Tähän ollaan nyt puuttumassa johdonmukaisemmin. Ensi vuoden alussa otetaan käyttöön työkalu, jonka avulla liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrää leikataan vuosittain tietty määrä suhteessa arvioituun ylijäämään. Leikkuri kohdistuu huutokaupattaviin päästöoikeuksiin, ei ilmaiseksi jaettaviin päästöoikeuksiin.
Huutokaupoista vähennetyt päästöoikeudet siirretään niin sanottuun markkinavakausvarantoon, mistä niitä voidaan tietyin ehdoin vapauttaa takaisin huutokaupattavaksi, mutta myös mitätöidä pysyvästi. Tulevan viiden vuoden aikana leikattava osuus tulee olemaan suhteessa suurempi kuin vuodesta 2024 eteenpäin.
Markkina reagoi tietoon
Tuleva muutos on saanut markkinan reagoimaan jo nyt voimakkaasti. Ennakoitu niukkuus on lähes kolmin kertaistanut päästöoikeuden hinnan tammikuusta syyskuuhun, käyden elokuussa korkeimmillaan jopa yli 25 eurossa. Myös öljyn markkinahinnalla ja vähäpäästöisen sähköntuotannon saatavuudella on arvioitu olleen erityisesti kesän aikana nousujohteinen vaikutus markkinaan. Nyt lähennellään ns. fuel-switching hintoja, mikä tarkoittaa, että voimalaitosten on edullisempaa siirtyä polttamaan maakaasua kivihiilen sijaan. Polttoaineen vaihto on päästöjä vähentävä toimenpide mutta ei vielä pysyvä, koska vaihto voidaan tehdä takaisin, mikäli kustannusrakenne muuttuu.
Jyrkkä nousu on yllättänyt monet hintaennusteita tekevät tahot ja saanut heidät nyt korjaamaan ennusteitaan. Hintaralli on osuva muistutus siitä, että päästökauppa on markkina, mikä perustuu puhtaasti poliittiseen päätökseen ja on siksi poikkeuksellisen altis sen vaikutukselle. Toisaalta päästökaupan historia on osoittanut, että se on altis poliittisten vaikutusten lisäksi myös spekulatiivisen kaupankäynnin vaikutuksille, minkä osuutta hinnan muodostukseen on vaikeampi arvioida.
Tulevina vuosina päästökaupan hintavaikuttavuutta pyritään siis lisäämään ja vakautta parantamaan markkinavakausvarannon avulla. Mekanismin toimivuutta on mahdollista uudelleen arvioida viiden vuoden kuluttua käyttöön otosta. Tämä kirjaus voi osoittautua tarpeelliseksi. Jäsenmaat pyrkivät vähentämään päästöjään monilla muilla toimenpiteillä, mitkä samanaikaisesti vaikuttavat myös päästökauppasektorin päästöihin alentavasti. Jotta päästökauppa toimisi kuten pitää, tulisi jaettavien päästöoikeuksien määrässä huomioida myös nämä tekijät.
Globaalissa mittakaavassa Pariisin ilmastosopimus edellyttää, että sen osapuolet arvioivat myös viiden vuoden välein tavoitteidensa kunnianhimoa ja päivittävät niitä tarvittaessa. Mikäli näin käy, voi se tarkoittaa myös päästökaupan kokonaistavoitteen uudelleenarvioimista.
Päästöoikeuksien jako 2021 alkaen
- Liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrä vähenee vuosittain 2,2 %.
- Ilmaisjakoa jatketaan yhteisillä pelisäännöillä teollisuustoimijoille, hiilivuototoimialoille 100 prosenttisesti, muille laskeva osuus päästöistä.
- Päästöoikeuksista 57 % lasketaan liikkeelle huutokaupoissa.
- Vuosittaisia huutokauppamääriä leikataan, mikäli arvioitu ylijäämä markkinoilla on yli 833 miljoonaa päästöoikeutta. Leikattu osuus siirretään markkinavakausvarantoon.
- Mikäli ylijäämä on alle 400 miljoonaa, vapautetaan varannosta päästöoikeuksia 100 miljoonaa vuodessa.
- Vuodesta 2023 alkaen varannosta mitätöidään vuosittain huutokaupattavien määrän ylittävä määrä päästöoikeuksia.
