Vapaaehtoisella päästöjen kompensoinnilla on paikattu ilmastopolitiikan aukkoja jo parikymmentä vuotta. Virallinen sääntely on usein paitsi seurannut vapaaehtoistoimia uusille alueille, myös hyötynyt merkittävästi jo pitkälle valmistelluista toimintatavoista.
”Vapaaehtoiset markkinat ovat raivanneet tietä viralliselle sääntelylle. Ne ovat koelaboratorio, jossa voidaan mennä kohti haasteita testaamaan uutta. Vapaaehtoisilla markkinoilla on myös kehitetty ilmastovaikutusten laskentamenetelmiä”, tiivistää Perspective Climate Groupissa vanhempana konsulttina työskentelevä Hanna-Mari Ahonen.
Ahosen mukaan aktiiviset vapaaehtoismarkkinat kertovat vahvaa viestiä myös ilmastopolitiikan puutteista: ”Virallinen ilmastopolitiikka on edelleen dramaattisen riittämätöntä. Glasgow´n ilmastokokouksessa todettiin, että puolentoista asteen polulla pysyminen vaatii päästöjen vähentämistä 45 prosentilla vuosien 2010 ja 2030 välillä, mutta valtioiden nykyiset lupaukset johtavat itse asiassa 14 prosentin kasvuun.”
Globaalisti vapaaehtoisen kompensaation ilmastovaikutus on suurin, jos se perustuu kansalliset tavoitteet ylittäviin päästövähennyksiin tai poistoihin. Vapaaehtoisilla toimilla voi kuitenkin olla perusteltu paikkansa myös kansallisiin tavoitteisiin pyrittäessä.
”Suomella on yksi maailman kunnianhimoisimmista kansallisista tavoitteista, johon pääsemiseksi meillä ei ole vielä riittävästi toimia tiedossa. Tällaisessa tapauksessa vapaaehtoista päästökompensaatiota voisi hyvin käyttää politiikkakeinona tavoitteen saavuttamiseen. Tämä on kuitenkin pidettävä selkeästi erillään kompensaatiosta, joka perustuu tavoitteen ylittäviin ilmastovaikutuksiin.”
Tuotteiden ilmastoväittämät kaipaavat kriteerejä
Kuluttajat tekevät ostopäätöksiä monenlaisten merkkien, sertifikaattien ja markkinointiväittämien viidakossa. Reilun kaupan tyyppisten vakiintuneiden merkkien taustalla on kriteerejä, jotka nostavat ne ainakin merkittömiä verrokkejaan vastuullisemmiksi valinnoiksi. Ilmastoon liittyville väittämille ei kuitenkaan vielä ole yhdenmukaisia kriteereitä eikä todentamista.
Ilmastoteot eivät automaattisesti edistä hiilineutraaliutta. Kuluttajat kaipaavat ymmärrettäviä markkinointiväittämiä tuotteen ilmastovaikutuksista. Luokittelu voisi perustua nelijakoon sen mukaan, lasketaanko vaikutus kansallisen tavoitteen saavuttamiseen vai sen ylittämiseen, ja korvaako vai täydentääkö yritys kompensaatiolla omia 1,5 asteen polun mukaisia päästövähennyksiään.
Ilmastoväittämien kansainvälisiä luokittelustandardeja kehitetään parhaillaan, ja vilkasta keskustelua käydään etenkin hiilineutraaliuden määrittelemisestä Pariisin aikakaudella. Ahosen mukaan kansainvälisen tason hiilineutraaliusväittämän pitää jatkossakin perustua kansalliset tavoitteet ylittäviin ilmastovaikutuksiin. Pariisin aikakaudella uutena ehtona hiilineutraali-väittämän esittämiselle voisi olla, että toimijan omat päästöt ovat linjassa 1,5 asteen polun kanssa ja loput päästöt on kompensoitu.
Hankkeilla on toki myös ilmastovaikutuksia laajemmat vaikutuksensa. Osa hankkeista ja hyvityksistä on sertifioitu kansainvälisten tai kansallisten hyvitysmekanismien puitteissa ja osa on toteutettu ilman standardeja. Tuotteiden ilmastoväittämien vertailu on tällä hetkellä kuluttajalle lähes mahdotonta.
”En itsekään osaa muita kuluttajia paremmin arvioida ilmastoväittämiä maitopurkin kyljestä. Toivoisin kuluttajaviranomaisilta ohjeistusta mitä tietoja yrityksen on tarjottava esittämiensä väittämien tueksi: mitkä tiedot tulisi kertoa verkkosivuilla tai vaikkapa QR-koodilla luettavassa ilmastotuoteselosteessa.”
Ahonen vetää parhaillaan pohjoismaista dialogia, jossa kehitetään parhaiden käytäntöjen koodia vapaaehtoisen päästökompensaation vastuulliselle käytölle, kompensaatioon käytettyjen hyvitysten laadulle sekä väittämille ja raportoinnille. Keväällä valmistuva koodiluonnos pyrkii osaltaan edistämään yhteisiä pelisääntöjä.
Päästökompensaation periaatteet ovat selvät
Vaikka markkinoilta puuttuu pelisäännöt saneleva auktoriteetti, hyvitysmekanismien kansainväliset standardit ovat jo pääpiirteissään muodostuneet YK:n Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutusmekanismin myötä. Vapaaehtoismarkkinoilla käytetyt standardit perustuvat pitkälti YK:n hyvitysmekanismeihin, ja jatkossa seurataan todennäköisesti Pariisin sopimuksen uutta hyvitysmekanismia.
Vapaaehtoisen kompensaation periaatteet ovat selvät: kompensaatiota ei tule käyttää omien toimien välttämiseen tai lykkäämiseen. Kompensaatioon käytettävien päästövähennysten tai poistojen, hillintätulosten, on täytettävä minimikriteerit: niiden on oltava todennettuja, pysyviä sekä lisäisiä eli ne eivät toteutuisi ilman kompensaation tarjoamaa tukea. Hillintätulos on mitattava luotettavasti ja todennettava riippumattomalla taholla. Hiilivuoto eli päästöjen siirtyminen muualle tulee välttää. Myös kaksoislaskenta eli hillintätuloksen laskeminen useaan kertaan on vältettävä.
Kriitikoiden näkemyksen mukaan kompensaatiota käytetään omien toimien lykkäämiseen ja se haittaa 1,5 asteen tavoitteen saavuttamista. Kompensaation kannattajat katsovat, että kompensaatiota voi käyttää myös vastuullisesti. Vastuullinen kompensaatio täydentää omia, 1,5 asteen polun mukaisia ilmastotoimia ja rajoittuu päästöihin, jotka jäävät omien kunnianhimoisten toimien jälkeen. Yrityksille on tarjolla kansainvälinen standardi 1,5 asteen polun asettamiseksi, mutta muiden toimijoiden ilmastotoimien riittävyyttä on haastavaa arvioida yhteisten standardien puuttuessa.
Ahosen mukaan käytössä voi hyvin olla useita eri tarkoituksiin sopivia hyvitysmekanismeja, kunhan kaikki perustuvat samoihin toimintaperiaatteisiin ja minimikriteereihin. Tällä hetkellä Suomessa on paljon epäluuloa kompensaatiohankkeita kohtaan, koska kriteerien toteutumiseen ei luoteta: ”Suomalaiset toimijat ovat poimineet valikoivasti joitain kriteereitä, mutta eivät koko pakettia. Joissain tapauksissa on jätetty pois esimerkiksi todentaminen tai lisäisyys. Pienelle toimijalle kansainvälisen hyvitysmekanismin rekisteröitymismaksut voivat olla liikaa.”
Ahonen muistuttaa, että ilmastoväittämiä esittävät yritykset tarkoittavat yleensä hyvää ja ymmärtävät ympäristöasioiden tärkeyden: “Nyt tarvitaan sääntelyä koko ketjulle kompensaation käytöstä ja hyvitysten kriteereistä markkinointiväittämiin saakka.”
Ensimmäinen iso askel on kotimainen rekisteri, jota ympäristöministeriö alkaa valmistella ensi keväänä. Rekisteriin kirjataan päästökompensaation tarjoajat, joiden hankkeet täyttävät ainakin minimivaatimukset. Ahosesta on välttämätöntä, että kriteerien täyttymisen arvioi aina ulkopuolinen todentaja.
Keskustelu vie eteenpäin
Vapaaehtoisen päästökompensaation kritiikki kohdistuu usein lisäisyyteen: on hankala todistaa aukottomasti, ettei päästövähennys tai poisto olisi toteutunut joka tapauksessa: ”Standardien altistuminen kritiikille on hyvä asia ja jatkuvan kehityksen edellytys. On silti muistettava, että lisäisyys on luonteeltaan harvoin aukottomasti todennettavissa.”
Ahonen ehdottaa osaratkaisuksi, että valtiot kokoaisivat hiilimarkkinoiden käyttöön listan toimista, joita toivovat näkevänsä alueellaan, mutta eivät itse pysty toteuttamaan: ”Esimerkiksi Peru on laatinut listan kansallisen tavoitteen ylittävistä toimista, joita se ei laskisi kansalliseen tavoitteeseen.”
Toinen kritiikin aihe on päästövähennysten pysyvyys maankäyttösektorilla, jos esimerkiksi suojeltu tai istutettu metsä myöhemmin kaadetaan. Vapaaehtoismarkkinat ovat kehittäneet työkaluja pysyvyyden taklaamiselle siirtämällä osan hillintätuloksista puskuriin, josta voidaan korvata peruuntuneita ilmastovaikutuksia. Ahosen mukaan hankkeiden pysyvyys tulisi varmistaa vähintään sadaksi vuodeksi.
Suomessa vapaaehtoisesta päästökompensaatiosta on käyty laajaa keskustelua Compensate-säätiön rahankeräysluvan ympärillä. Nyt uudistettu rahankeräyslaki katsoo kompensoinnin vastikkeelliseksi toiminnaksi, johon rahankeräyslupaa ei tarvita.
”On todella arvokasta, että Suomessa on käyty näin syvällistä keskustelua vapaaehtoisen päästökompensaation luonteesta. En usko, että muissa maissa on käyty vastaavaa, olemme nousseet jonon hänniltä kärkeen. Samalla meillä on sisäistetty kaksoislaskennan ongelma ja käyty keskustelua rekisterin tarpeesta. Minimikriteerit ovat tulleet tutuksi laajalle joukolle toimijoita.”
Ahosen mukaan näin hyvälle tasolle noussut tietoisuus edistää yhteisten pelisääntöjen kehittymistä alalla. Seuraavaksi tarvitaan kattava kotimainen ohjeistus. Vilske vapaaehtoisilla kompensaatiomarkkinoilla on selvä viesti päättäjille: kuluttajat ja yritykset ovat valmiita tekemään enemmän kuin poliitikot uskaltavat pyytää.
Lue lisää vapaaehtoisesta päästökompensaatiosta:
Hanna-Mari Ahonen toimii konsulttina Perspectives Climate Groupissa ja keskittyy vapaaehtoiseen päästökompensaatioon, Pariisin sopimuksen hiilimarkkinoiden pilotointiin ja negatiivisiin päästöteknologioihin, erityisesti Pohjoismaissa. Ahosen puheenvuoro päästöjen vapaaehtoisesta kompensoinnista kuullaan Uusiutuvan energian ajankohtaispäivässä tammikuussa 2022.
