Muna vai kana on metaforiseen muotoon puettu kehämäinen syy ja seuraus -ongelma: kumpi tuli ensin, muna vai kana? Ongelmana on, mistä syntyi se ensimmäinen kana, tai mistä tuli ensimmäinen kananmuna, kun kumpainenkin ovat toistensa seurauksia. Ilman kanaa ei voi olla munaa, eikä ilman munaa voi olla kanaa. Kysymykseen on vuosien aikana esitetty lukuisia erilaisia ratkaisuja, mutta yksiselitteisesti sitä ei ole saatu ratkaistuksi. Neuvonnan ja toiminnan välillä on kyse samankaltaisesta, hieman epäselvästä suhteesta. Luoko neuvonta tarpeen toiminnalle, vai luoko toiminta tarpeen neuvonnalle? Osittain kysymys on varmasti molemmista.
Miksi sitten tällaista, luonteeltaan filosofista kysymystä on ylipäätään tarpeen pohtia. Kyse on siitä, tulisiko neuvojien olla aloitteellisia kuluttajien suuntaan, vai tyytyä odottelemaan, josko kuluttajilla olisi jotain kysyttävää. Kysymys on strategisesta valinnasta, mihin neuvonnalla, kuten vaikkapa energianeuvonnalla tähdätään, miten se organisoidaan ja paljonko siihen panostetaan. Rahoittajalle tulisi lisäksi pystyä osoittamaan neuvonnan vaikuttavuus.
Kausaalisuus – syyn ja seurauksen suhde
Muna-kana -ongelmassa on kyse syyn ja seurauksen suhteesta, kahdesta tapahtumasta, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on syy ja toinen sen seuraus. Tutkijat puhuvat kausaalisuudesta.
Vaikka kahden tapahtuman välillä havaitaan yhteys, korrelaatio, niin pelkän havaitun yhteyden perusteella ei voida tehdä päätelmiä kausaalisuudesta. Yhteyden taustalla saattaa olla piilevä, kolmas tekijä, joka vaikuttaa molempiin tapahtumiin.
Esimerkiksi jäätelön myynnin ja hukkumiskuolemien määrän välillä voi olla voimakas korrelaatio, mutta päätelmä, että jäätelön syönti johtaisi hukkumiseen, voi olla virheellinen. Kumpaakin selittää kolmas tekijä: ilman lämpötila, helteellä syödään paljon jäätelöä ja uidaan paljon, toisin kuin koleassa säässä.
Metsäneuvonta ja nuorten metsien hoito
Metsätaloudessa on kannettu huolta kasvavista taimikoiden ja nuorten metsien hoidon rästeistä. Metsänomistajia on kannustettu hoitotöihin neuvonnalla ja julkisella tuella. Niinpä neuvonnan ja tuen vaikuttavuutta on myös tutkittu.
Erään jo 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen tulosten mukaan sekä henkilökohtaiseen että joukkoneuvontaan osallistuminen lisäsivät taimikon hoitomäärää jokseenkin yhtä voimakkaasti. Sen sijaan kursseilla ei havaittu merkitsevää vaikutusta. Yhtäältä tulokset osoittivat, että neuvonta ei ollut vaikuttavaa pienillä, alle 25 hehtaarin tiloilla. Ilmeisesti pienen tilan metsät tunnettiin hyvin ilman ulkopuolistakin apua.
Koska taimikonhoitotöihin myönnetään julkista tukea, neuvonnan rinnalla on tarkasteltava tukea kolmantena tekijänä. Kahden toisistaan riippumattoman, eri aineistoihin, eri ajankohtaan ja hieman eri menetelmiin perustuvan tutkimuksen tulokset osoittavat, että neuvonnalla on kahtalainen vaikutus.
Ensinnäkin henkilökohtaiseen neuvontaan osallistuminen lisäsi selvästi todennäköisyyttä, että metsänomistaja käytti julkista tukea nuoren metsän hoitoon. Voidaan puhua neuvonnan markkinointivaikutuksesta. Toiseksi neuvonnalla oli nuoren metsän hoitotöihin ryhtymistä edistävä suora herätevaikutus. Neuvonta toimi siis ikään kuin liipaisimena, joka sysäsi metsänhoitoinvestoinnin liikkeelle.
Tarkasteltaessa tehdyn hoitotyön määrää hehtaareina – ehdolla että jotain oli tehty – neuvonnan suora määrävaikutus oli sen sijaan vähäinen. Neuvonta siis edisti hoitotöitä välillisesti tuen käyttöä edistävän vaikutuksensa kautta. Sen sijaan tuella, joka oli hehtaarikohtainen, oli selvä määrävaikutus.
Molemmat tutkimukset tukevat päätelmää, että eri kannustinten – henkilökohtaisen neuvonnan ja julkisen tuen – käyttö rinnakkain parantaa kannustinten vaikuttavuutta. Mutta toisin kuin verotus, tuen ja neuvonnan käyttö ovat metsänomistajalle vapaaehtoisia. Vapaaehtoisilla kannustimilla voi olla vaikutusta vain, jos metsänomistaja tuntee ne ja on halukas osallistumaan. Viimeksi mainittuihin tarvitaan neuvontaa.
Aurinkosähkön hankintapäätös
Työelämän ulkopuolella olen toiminut erään omakotiyhdistyksen puheenjohtajana. Meille vinkattiin aurinkosähkön kiinnostavan yhdistyksen jäseniä ja toivottiin aiheesta luentoiltaa. Järjestimme kaksi tilaisuutta vuoden välein ja molemmilla kerroilla tupa oli täysi ja alustajat helisemässä kysymysten tulvassa.
Pientaloasukkaiden piilevä tarve ja aloite saivat aikaan neuvontatilaisuuden, foorumin, jossa asiantuntijat jakoivat tietoa kuluttajille, neuvoivat aurinkosähköön liittyvissä kysymyksissä. Sitä en tiedä, kuinka moni osallistujista lopulta hankki aurinkopaneelit, arvelen ainakin muutaman hankkineen.
Oliko paneelit hankkineiden kohdalla kyse munasta vai kanasta, siihen en osaa vastata. Ehkä tilaisuus vain vahvisti aurinkosähköuskossa olevien uskoa ja sai aikaan lopullisen hankintapäätöksen, mutta kääntyikö kukaan ei-uskovainen aurinkouskoon, sitä en tiedä. Ehkä kuitenkin ajatus jäi itämään, sillä asian hauduttelu vie aikansa, kunnes päätös on kypsynyt. Viiveet ovatkin eräs seikka, joka osaltaan vaikeuttaa neuvonnan vaikuttavuuden selvittämistä.
