Vaikka uusiutuvan energian direktiiviä ollaan jo avaamassa uudelleen ilmastotavoitteiden kiristyessä, on direktiivin edellinen muutos vielä toimeenpanovaiheessa. Aikaisempaan kestävyyslakiin, joka sisälsi kestävyysvaatimuksia vain liikenteen biopolttoaineille ja muille bionesteille, on nyt lisätty vaatimuksia energiantuotannossa käytetyille biomassapolttoaineille. Tämän vuoden alusta alkaen biomassapolttoaineiden kestävyys tulee osoittaa, jos niitä käytetään laitoksessa, jonka nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW. Kaasumaisia biomassoja käytettäessä laitoskoon alarajana on 2 megawattia. Sääntely on siis haluttu kohdistaa ensisijaisesti suurempiin laitoksiin, joissa pääosa biomassapolttoaineista käytetään. Kestävyyden osoittaminen on edellytyksenä biomassalla tuotetun energian tukikelpoisuudelle ja sen huomioon ottamiselle laskettaessa kansallisia uusiutuvan energian tavoitteita.
Energiavirasto valvoo kestävyyslain noudattamista sekä hallinnoi kansallista järjestelmää. Toiminnanharjoittajat voivat osoittaa biomassapolttoaineiden ja niillä tuotetun sähkön, lämmön ja jäähdytyksen kestävyyden hakemalla hyväksyntää Energiavirastolta kestävyysjärjestelmälle. Vaihtoehtoisesti toiminnanharjoittajat voivat myös hankkia käyttöönsä Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän tai osoittaa kestävyyden kestävyystodistuksilla, jotka perustuvat polttoainetoimittajien edellä mainituilla järjestelmillä kestäviksi osoitettuihin polttoaineisiin.
Kestävät biomassapolttoaineet ja bionesteet nollapäästöisiä
Tärkein ryhmä, joita uudet vaatimukset koskettavat, ovat päästökauppaan kuuluvat biomassapolttoaineita käyttävät laitokset, koska biomassapolttoaineiden kestävyys on edellytyksenä niiden nollapäästöisyydelle vuodesta 2022 alkaen. Niiden lisäksi uusia toiminnanharjoittajia ovat myös vähintään 2 megawatin laitokset, joissa biokaasulla tuotetaan sähköä, lämpöä tai jäähdytystä. Biomassapolttoaineita tuottavat tai toimittavat yritykset eivät kuitenkaan ole lain tarkoittamia toiminnanharjoittajia, eivätkä siten pysty hakemaan hyväksyntää kansalliselle kestävyysjärjestelmälle. Biomassapolttoaineiden kestävyys voidaankin osoittaa vain toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmällä, jolla toiminnanharjoittaja varmistaa biomassan kestävyyden.
Kestävyysjärjestelmä muistuttaa hyvin pitkälti laatujärjestelmää, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, minkälaisia biomassasta tuotettuja polttoaineita laitoksella käytetään, minkälaisia käytäntöjä polttoaineiden hankinnassa hyödynnetään ja miten kestävyyskriteerien täyttyminen osoitetaan. Olennaisena osana kestävyysjärjestelmää on ainetase, jonka avulla seurataan järjestelmän piiriin tulevia raaka-aineita ja polttoaineita sekä laitoksen tuottamia biopolttoaineita, bionesteitä tai biomassapolttoaineilla ja bionesteillä tuotettua energiaa. Toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin kuuluu vuosittaisen kestävyyskriteeriselvityksen toimittaminen Energiavirastolle edellisen kalenterivuoden aikana käytetyistä raaka-aineista sekä kestävyysvaatimukset täyttävistä polttoaineista ja niillä tuotetusta energiasta.
Kestävyyskriteerit raaka-aineen mukaan
Kestävyyslaki asettaa erilaisia vaatimuksia raaka-aineille ja niistä tuotetuille polttoaineille niiden luokittelun mukaan. Kestävyyskriteerit voidaan jakaa karkeasti ottaen alkuperäkriteereihin ja kasvihuonekaasupäästövähenemää koskeviin kriteereihin. Maatalous- ja metsäbiomassoille on asetettu erikseen alkuperään liittyviä kestävyyskriteereitä. Metsähaketta koskevat siis metsäbiomassan kestävyyskriteerit, eli biomassan hankintamaan tulee täyttää viiden kohdan metsälainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon liittyvät vaatimukset.
Metsäbiomassan kestävyyden arviointi tehdään ensin maatasolla ja kriteerit täyttyvät, kun maalla on käytössä kansallisia lakeja ja seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, joilla varmistetaan hakkuiden laillisuus, metsän uudistaminen, metsäluonnon suojelu, maaperän laatu sekä metsävarojen ylläpito pitkällä aikavälillä. Mikäli metsäbiomassan kestävyyttä ei voida osoittaa maatasolla, siirretään tarkastelu hankinta-alueen tasolle. Hankinta-alueen tasolla tulee olla käytössä hallintajärjestelmiä, joilla vastaavalla tavalla kuin maatason tarkastelussa varmistetaan metsäbiomassan korjuun kestävyys.
Lisäksi metsäbiomassaa koskevat maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvät yleisvaatimukset, joita ovat esimerkiksi kuuluminen Pariisin sopimukseen sekä kansallisen panoksen ilmoittaminen YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaisesti.
Maatalousbiomassaa koskevat pääpiirteissään jo aiemmasta uusiutuvan energian direktiivistä peräisin olevat vaatimukset, jotka rajaavat hankinta-alueina pois tietyt monimuotoisuudelle tärkeät alueet, kuivatetut turvemaat ja muuttuneen maankäytön alueet.
Alkuperäkriteerit koskevat siis maa- ja metsätalouden biomassoja. Sen sijaan metsäteollisuuden, elintarviketeollisuuden ja muilla vastaavilla toimialoilla syntyvien biomassaperäisten jätteiden ja tähteiden tulee täyttää ainoastaan kasvihuonekaasupäästövähennysvaatimukset, jos niitä käytetään esimerkiksi biopolttoaineiden valmistukseen tai vuodesta 2021 alkaen toimintansa aloittavilla lämpö- tai voimalaitoksilla. Kaikki käytössä olevat biomassapolttoaineet tulee kuitenkin sisällyttää kuvauksineen kestävyysjärjestelmään ja vuosittain tehtäviin kestävyyskriteeriselvityksiin. Myös bio-osuuden sisältävät sekapolttoaineet, kuten kierrätyspolttoaineet, tulee sisällyttää kestävyysjärjestelmään niiden kestävyyden osoittamiseksi.
Suomalainen metsäbiomassa kestävää
Toiminnanharjoittajan tulee kuvata kestävyysjärjestelmässään käyttämänsä raaka-aineet ja polttoaineet sekä niitä koskevien kestävyysvaatimusten täyttyminen. Toiminnanharjoittajan tulee siis eritellä esimerkiksi pellettien ja biokaasun tuotannossa käytetyt raaka-aineet ja osoittaa niiden kestävyys kuvaamalla kriteerien täyttyminen hakemuksessa. Komissio on teettänyt metsäbiomassan kestävyyden osoittamisesta selvityksen, joka sisältää arviot metsäbiomassan maakohtaisten kriteerien täyttymisestä EU-maissa, sekä kymmenessä muussa tärkeässä bioenergiaa tuottavassa maassa. Tietoja voidaan hyödyntää ulkomailta tuodun metsäbiomassan kestävyyden osoittamisessa.
Valtaosa EU:n jäsenmaista, Suomi mukaan lukien, täyttää arvioiden mukaan kriteerit maatasolla, jolloin kestävyyden osoittamiseen riittää, että toiminnanharjoittaja ja polttoainetoimittaja voi varmistua hankitun puun olevan peräisin kyseisestä maasta. Alkuperän osoittamisessa voidaan hyödyntää erilaisia olemassa olevia puunhankinnan tietoja tai metsäsertifiointijärjestelmiin kuuluvia alkuperäketjun seurantamenettelyjä. Alkuperätietoa ei tarvitse kytkeä jokaiseen voimalaitokselle toimitettavaan polttoaine-erään, mutta toiminnanharjoittajan tulee varmistaa, että polttoainetoimittaja tietää ja pystyy tarvittaessa osoittamaan hankkimansa metsäbiomassan alkuperän.
Määräaika lähestyy
Biomassapolttoaineita käyttävät toiminnanharjoittajat voivat jättää kestävyysjärjestelmää koskevan hakemuksen Energiaviraston sähköisessä KEKRI-asiointijärjestelmässä. Hyväksymishakemus tulee jättää viimeistään 30.6.2021 mennessä, jos toiminnanharjoittaja haluaa osoittaa käyttämänsä biomassapolttoaineiden kestävyyden vuoden 2021 alusta lukien. Energiaviraston hyväksymä kestävyysjärjestelmä on voimassa viisi vuotta ja toiminnanharjoittajan tulee hakea jatkoa kestävyysjärjestelmälle ennen voimassaolon päättymistä.
Euroopan komissiolla on valta antaa direktiiviä täydentävin täytäntöönpanosäädöksin tarkempaa ohjeistusta metsäbiomassan kestävyyden osoittamisesta, mutta ohjeistus on viivästynyt direktiivissä esitetystä aikataulusta. Asian keskeneräisyyden vuoksi Energiavirasto ei voi vielä tehdä biomassapolttoaineiden kestävyysjärjestelmää koskevia päätöksiä. Toiminnanharjoittajien tulisi kuitenkin jättää hakemukset vireille kestävyyslain siirtymäsäännöksessä annetun määräajan puitteissa eli 30.6.2021 mennessä, mikäli kestävyys halutaan osoittaa vuoden 2021 alusta lukien. Energiavirasto pyytää tarvittaessa täydennystä kestävyysjärjestelmää koskeviin hakemuksiin, mikäli Euroopan komission myöhempi ohjeistus antaa siihen aihetta.
Energiavirasto tarkentaa vielä ohjeistusta sitä mukaa, kun komissiolta tulee tarkempia säädöksiä kestävyyden osoittamisesta ja asiaan liittyviä linjauksia tehdään hakemuskäsittelyn yhteydessä.
