Energiaviraston tuore raportti Sähkön jakelutariffien ja niiden rakenteiden kehitys 2020–2025 tarjoaa tietoa jakelumaksujen eroista ja niiden taustalla olevista tekijöistä.
Raportti havainnollistaa merkittäviä alueellisia eroja sähkön jakelumaksuissa. Esimerkiksi Itä- ja Keski-Suomessa siirtohinnat ovat keskimääräistä korkeammat, kun taas kaupunkikeskittymissä hinnat ovat tyypillisesti alemmat. Tämä johtuu osittain toimintaympäristötekijöistä, kuten verkon pituudesta suhteessa asiakasmäärään ja sähköverkon laatuvaatimuksien täyttymisestä.
Alla olevalla kartalla pääset perehtymään tarkemmin yksittäisten alueiden verottomien siirtomaksujen tasoihin vuoden 2025 alun tilanteessa. Arviot on tehty 5 000 kWh:n vuosikulutukselle. Aluekohtaisista tiedoista näet myös, kuinka siirtomaksut ovat kehittyneet viimeisen viiden vuoden aikana ja mikä osuus jakelumaksuista muodostuu kiinteistä maksuista. Muutosprosentit on muutettu keskimääräisiksi vuotuisiksi muutoksiksi, eli kuinka paljon kukin yhtiö on keskimäärin hintoja muuttanut per vuosi viimeisen viiden vuoden aikana. Muutosprosentit eivät ole täysin vertailukelpoisia laissa määrättyyn 8 prosentin korotuskattoon, koska tässä on tarkasteltu sähköverottomia jakelumaksuja. Vuotuiset korotukset näyttäytyisivät matalampina, jos sähkövero huomioitaisiin.
Kartta: Alueelliset verottomat sähkön jakelumaksut tammikuussa 2025 (kulutus 5 000 kWh per vuosi), maksujen keskimääräinen vuotuinen prosenttimuutos 1/2020–1/2025 ja kiinteiden maksujen prosenttiosuus tammikuussa 2025.
Jakeluhinnat ovat keskimäärin nousseet viimeisen viiden vuoden aikana
Jakeluhinnat ovat nousseet kulutuksesta riippuen keskimäärin 5–8 prosenttia nimellisinä viimeisen viiden vuoden aikana eli jos ei huomioida inflaation vaikutusta. Vuotuiseksi muutokseksi muutettuna tämä vastaa noin 1,0–1,6 % prosenttia vuotuista korotustahtia, joka on kuitenkin huomattavasti alle laissa määrätyn 8 prosentin vuotuisen korotuskaton. Inflaatio huomioiden hintakehitys on ollut negatiivista, eli nimelliset jakeluhinnat ovat nousseet alle yleisen inflaation kehityksen.
Miksi jakelumaksuissa on alueellisia eroja?
Jakelumaksujen alueelliset erot johtuvat useista tekijöistä:
- Verkon pituus ja asiakasmäärä: Harvaan asutuilla alueilla, kuten Itä- ja Keski-Suomessa, verkon pituus suhteessa asiakasmäärään on suurempi, mikä nostaa asiakaskohtaisia jakelumaksuja. Kaupunkialueilla verkon pituus on suhteessa pienempi, mikä alentaa asiakaskohtaisia kustannuksia.
- Toimitusvarmuus: Vuonna 2013 tulleet lakimuutokset toimitusvarmuuteen ovat lisänneet investointipaineita erityisesti harvaan asutuille alueille, mikä on nostanut jakelumaksuja näillä alueilla.
- Sääntely ja hinnoitteluvara: Vuosien 2022 ja 2023 valvontamenetelmien muutokset alensivat yhtiöiden hinnoitteluvaraa, mutta kaupunkimaisilla yhtiöillä oli vähiten siirtynyttä hinnoitteluvaraa, mikä johti siirtohintojen alentamisiin. Taajamamaiset yhtiöt nostivat siirtohintojaan etenkin vuodesta 2023 lähtien. Vuoden 2024 menetelmämuutosten odotetaan hillitsevän hinnoittelun korotuspaineita.
- Muut tekijät: Yhtiöt itse vastaavat jakelutariffien hinnoittelusta ja kustannusvastaavuudesta, jolloin hinnoittelussa voi olla yhtiökohtaisia eroja myös muista syistä johtuen.
Kiinteiden maksujen osuus lievässä kasvussa
Jakelutariffit muodostuvat kiinteistä perusmaksuista ja käytön mukaan muuttuvista energia- tai tehopohjaisista hintakomponenteista. Kiinteiden maksujen osuus siirtomaksuista on kasvanut hieman viime vuosina. Vuonna 2020 kiinteiden maksujen osuus oli kulutuksesta riippuen 35–56 %, kun taas vuoden 2025 alussa osuudet olivat 35–58 %. Tämä kehitys on ollut maltillisempaa kuin aiemmin, mutta kiinteiden maksujen suuri osuus etenkin vähäisellä kulutuksella on perusteltavissa kustannusvastaavuuden kautta, koska merkittävä osa sähkön siirron kustannuksista ei ole sidoksissa kulutuksen määrään.
Miksi tehopohjaiset maksukomponentit ovat tärkeitä?
Suomessa on käynnissä energiamurros ja etenkin sähköjärjestelmän huipputehon odotetaan kasvavan. Ilman mitään joustoa, kulutuspiikit aiheuttavat entisestään merkittävämpiä investointitarpeita sähköverkon kapasiteetin kasvattamiseksi. Tehopohjaisilla maksukomponenteilla voidaan ohjata kulutusta ja tehomaksujen käyttöönotto voi kiihdyttää erilaisten asiakastason joustomekanismien ja -palvelujen kehittymistä.
Joustojen avulla verkon kapasiteetti pystytään mitoittamaan kustannustehokkaammin siten, että se silti täyttää sähköverkon kysynnän ja tarjonnan tarpeet kaikkina aikoina. Myös kustannusvastaavuuden näkökulmasta tehopohjaisten maksukomponenttien soveltaminen on perusteltua, sillä verkon mitoittaminen ja siitä aiheutuvat kustannukset perustuvat verkon kulutuspiikkeihin. Näitä kustannuksia peritään jo nykyisellään perusmaksujen kautta, mutta sulakekokoon perustuvat kiinteät perusmaksut ovat kuitenkin hyvin karkea ja heikko signaali kapasiteetille. Kiinteät perusmaksut eivät siis ohjaa asiakkaita tasaamaan kulutuspiikkejä tai joustamaan kulutusta hiljaisemmille tunneille.
Tehomaksu on toistaiseksi osa suurien sähkön käyttäjien laskutusta
Tehomaksuja sovelletaan tällä hetkellä pääasiassa suurille sähkönkäyttäjille. Raportin mukaan vain harvat verkkoyhtiöt soveltavat tehomaksuja pienasiakkaille. Esimerkiksi Helen Sähköverkko Oy ja Kuopion Sähköverkko Oy käyttävät tehomaksuja osana aikatuotteita, ja Lahti Energia Sähköverkko Oy:llä osana yleissähkötuotetta, mutta yleisesti ottaen tehomaksut eivät ole vielä laajasti käytössä pienasiakkailla.
Tehomaksun laskentaperiaate vaihtelee myös paljon yhtiöiden välillä. Tyypillisiä tapoja laskea tehomaksu ovat liukuvan 12 kuukauden suurimman kuukausihuipputehon, kahden suurimman talvikuukauden huipputuntitehojen keskiarvon tai kuukausittaisen huipputehon perusteella.
Näiden erilaisten laskentaperiaatteiden vuoksi tehomaksujen vaikutus asiakkaiden siirtomaksuihin voi vaihdella merkittävästi yhtiöiden välillä. Tämä moninaisuus korostaa tarvetta harmonisoida tehomaksujen laskentaperusteita, jotta asiakkaat voivat paremmin ymmärtää ja ennakoida siirtomaksujensa muodostumista.
Maksurakenteita yhdenmukaistetaan
Tehopohjaisten maksukomponenttien hyväksyttävyyden ja asiakaskohtaisten huipputehojen hallintaan liittyvien palvelujen kehittämisen ja toteuttamisen näkökulmasta on tärkeää yhdenmukaistaa keskeisiä tehomaksujen rakenteeseen liittyviä määritteitä. Kesällä 2025 voimaan tuleva lakimuutos pyrkii yhtenäistämään jakelumaksujen rakenteet eri jakeluyhtiöiden välillä ja kannustaa tehomaksujen käyttöönottoon myös pienasiakkaille. Tämä muutos voi lisätä loppukäyttäjien mahdollisuuksia vaikuttaa verkkopalvelumaksuihin ja hyödyntää joustopalveluita, mikä puolestaan voi edistää niiden kehittämistä ja tarjontaa.
Lakimuutoksella ei ole vaikutusta verkkoyhtiöiden perimiin maksuihin kokonaisuutena, mutta se voi vaikuttaa maksujen jakautumiseen eri asiakasryhmien kesken sekä yksittäisten asiakkaiden käytön perusteella laskutettavaan kokonaismaksuun. Hinnoittelurakenteisiin tehtävät muutokset täsmentyvät myöhemmin Energiaviraston antamalla määräyksellä, joka valmistellaan tämän vuoden aikana.
Lyhyesti
- Sähkön jakelumaksujen alueelliset erot ovat monen tekijän summa – erityisesti korostuvat toimintaympäristöstä johtuvat erot esimerkiksi verkon pituudessa ja tämän hetken toimitusvarmuudessa. Myös valvontamenetelmien vaikutuksilla ja yhtiöiden omilla strategisilla valinnoilla mahdollisen hinnoitteluvaran hyödyntämisessä on osuutensa.
- Sähkön jakelun hinnoittelu on tasapainottelua eri periaatteiden kuten kustannusvastaavuuden, tasapuolisuuden ja energiatehokkuuden välillä.
- Tehopohjaisten maksukomponenttien yleistyminen voi edistää verkon tehokkaampaa käyttöä ja vähentää tarvetta kalliille verkon kapasiteetin kasvattamiselle. Tehomaksujen myötä hinnoittelu voi muuttua entistä kustannusvastaavammaksi, jolloin asiakkaat maksavat sähkönsiirrosta todellisen kuormituksensa perusteella. Tämä kannustaa energiatehokkuuteen ja kulutuksen ajoittamiseen verkon kannalta edullisempiin aikoihin.
