Yksi Energiaviraston tehtävistä on valvoa jakeluvelvoitteen noudattamista eli sitä, että tietty osuus kulutukseen toimitetusta polttoaineesta on uusiutuvaa polttoainetta. Käytännössä Energiavirasto valvoo jakelijoiden velvoitteiden täyttämistä vastaanottamalla ja tarkastamalla jakeluvelvoiteilmoituksen eli raportin edellisen kalenterivuoden polttoaineiden jakelusta.
Jakeluvelvoiteilmoituksessa jakelijan on ilmoitettava Energiavirastolle mm. kulutukseen toimittamansa fossiilisen ja uusiutuvan polttoaineen määrät. Jos jakelija ei ole toimittanut edellisen kalenterivuoden aikana kulutukseen vaadittavaa määrää uusiutuvaa polttoainetta, Energiavirasto määrää jakelijalle seuraamusmaksun, jonka määrä riippuu velvoitteen vajaaksi jääneen osuuden suuruudesta.
Jakeluvelvoite lyhyesti
Uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain eli jakeluvelvoitelain mukaan Energiavirasto valvoo jakeluvelvoitteen noudattamista. Jakeluvelvoitteella tarkoitetaan polttoaineen jakelijoihin kohdistuvaa velvoitetta toimittaa kulutukseen toimitetusta polttoaineesta tietty vähimmäisosuus kestävää, uusiutuvaa polttoainetta.
Esimerkiksi vuonna 2024 jakelijan kulutukseen toimittamasta polttoaineesta vähintään 13,5 % on täytynyt olla uusiutuvaa polttoainetta. Jakeluvelvoite sisältää myös niin kutsutun lisävelvoitteen sekä vähimmäisosuusvelvoitteen, joilla asetetaan tarkempia sisältövelvoitteita uusiutuvan polttoaineen osuudelle.
Energiavirasto valvoo jakeluvelvoitelain noudattamista myös toteuttamalla erillisiä jakelijoihin kohdistuvia tarkastuksia. Tarkastuksilla tavoitellaan paitsi jakeluvelvoitteen noudattamisen tarkastamista myös varmistumistumista siitä, että jakelijoilla on käytössään asianmukaiset menettelyt jakeluvelvoitteen hallinnointiin ja sisäiseen valvontaan. Jakeluvelvoitetarkastuksen aikana pyritään siis yhteistyössä jakelijan kanssa käymään läpi jakeluvelvoitteen laskentaan ja raportointiin liittyviä menettelyjä sekä esimerkiksi varmistumaan siitä, että jakelijalla on riittävä tietämys jakeluvelvoitelainsäädännöstä ja Energiaviraston ohjeistuksista.
Tarkastuksissa hyödynnetään yhteistyötä yli organisaatiorajojen
Jakeluvelvoitetarkastuksia tehdään toisinaan myös yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, kuten Verohallinnon kanssa. Jakeluvelvoite sekä valmisteverotus liittyvät kiinteällä tavalla toisiinsa, sillä vuoteen 2020 asti jakeluvelvoitteen valvontatehtävät kuuluivat Verohallinnolle. Nykyään yhteys jakeluvelvoitteen ja valmisteverotuksen osalta liittyy polttoaineiden osalta mm. veroluokkien määrittelyyn.
Energiavirasto voi ratkaista kestävyyslain nojalla, onko toiminnanharjoittajan käyttämää raaka-ainetta pidettävä jätteenä, tähteenä, syötäväksi kelpaamattomana selluloosana tai lignoselluloosana, jolloin näistä raaka-aineesta tuotetulle polttoaineelle sovelletaan valmisteverotuksessa alempaa T-veroluokkaa. Myös toimijan Energiavirastolle ja Verohallinnolle raportoimat tiedot polttoaineiden määristä kytkeytyvät vahvasti yhteen erityisesti uusiutuvien komponenttien osalta. Näin ollen tiedonhallinnossa ja kirjanpidossa sekä jakeluvelvoitteeseen että valmisteverotukseen liittyvät tiedot kulkevat usein rinnakkain.
Viranomaisyhteistyössä etuna yhdenmukaisuus ja tehokkuus
Yhteistyössä tehdyssä tarkastuksessa viranomaiset toteuttavat tarkastuksen käytännön puolen yhdessä. Esimerkiksi tarkastuksesta sovittaessa tarkastukseen liittyvät tapaamiset sovitaan toteutettavaksi yhdessä useamman viranomaisen sekä toimijan kanssa. Näin tarkastustoiminta on myös tehokkaampaa, kun esimerkiksi tarkastuksen aloituskokouksia ei tarvita kuin yksi. Yhteydenpidon helpottamiseksi voidaan myös nimetä sekä viranomaisen että toimijan puolelta yksi yhteyshenkilö, joka vastaa tiedonkulusta, useiden eri viranomaisten ja tiimien edustajien sijaan.
Oikeudellisesti tarkastukset ovat kuitenkin toisistaan erillisiä, ja molemmat viranomaiset tekevät tarkastuksesta toimijalle oman virallisen ilmoituksensa sekä laativat tarkastuksesta omat erilliset tarkastuskertomukset. Myös valvottavat asiat eri viranomaisilla ovat eri painopisteisiin kohdistuvia, ja näin ollen tarkastuksen tavoitteet ja kohteet määritellään kaikissa viranomaisissa erikseen.
Viranomaisyhteistyössä etuna on esimerkiksi mahdollisuus vertailla viranomaisiin toimitettuja tietoja ja varmistua niiden yhdenmukaisuudesta. Myös osaamisen ja tiedon yhdistyminen pitkälti saman menettelyn eri osa-alueista syventää tarkastuksen tasoa.
Viranomaisyhteistyöstä on hyötyä myös toimijalle, sillä yhteistyössä tehty tarkastus vähentää toimijan tarkastukseen liittyvää työtaakkaa, kun esimerkiksi tarkastukseen liittyvät tapaamiset voidaan hoitaa samassa usean viranomaisen kanssa. Tarkastukset ovat usein toimijoille työläitä myös pyydettyjen aineistojen koostamisen ja toimittamisen vuoksi. Kahden viranomaisen suorittaessa tarkastusta yhdessä aineistoja tulee usein koostaa ja toimittaa vain kertaalleen. Tehokas viranomaisyhteistyö onkin sekä viranomaisten että toimijoiden etu.
Oona Niemi työskentelee Energiavirastossa juristina uusiutuvan energian parissa.