Ekosuunnittelu tulee iholle

Vaateteollisuus aiheuttaa globaalisti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Vaateteollisuuden on arvioitu olevan vastuussa 10 prosentista globaaleista hiilidioksidipäästöistä – mikä on enemmän kuin kansainväliset lennot ja merenkulku yhteensä. Puhumattakaan merkittävästä maapinta-alan, veden ja raaka-aineiden kulutuksesta.

Luin äskettäin tänä vuonna ilmestyneen Sissi Penttilän ja Aku Varamäen julkaiseman Planetaarinen vaatekaappi -kirjan. Siinä nostetaan esille vaateteollisuuden kestämättömyyttä ja ohjeita vaatekaapin planetarisointiin, eli planeetan kantokyvyn rajoissa pysymiseen. Yksi keskeinen ohjenuora on, että kestävällä tasolla pysyttäessä tulisi ostaa vain seitsemän vaatetta tai kenkäparia vuodessa.

Itse työskentelen ekosuunnittelun parissa, missä tänä vuonna astui voimaan uusi ekosuunnitteluasetus. Tämä tuotteiden kestävyyttä säätelevä EU-asetus hyväksyttiin toukokuussa ja se astui voimaan 18.7.2024. Tämä ekosuunnittelua säätelevä asetus tulee muuttamaan paljon maailmaa.

Kun ekosuunnittelu keskittyi aiemmin vain energiaan liittyviin tuotteisiin, tulevaisuudessa sääntely kattaa lähes kaikki tuotteet. Tätä kautta sääntelyä on tulossa myös tekstiileille. Merkittäviä uusia asioita ovat tuotteisiin tuleva digitaalinen tuotepassi sekä myymättä jääneiden tuotteiden hävittämiseen puuttuminen.

Tulevaisuudessa saamme siis paremmin tietoa esimerkiksi vaatteiden alkuperästä koko vaatteen elinkaaren ajalta sekä muita olennaisia tietoja, jotka kannustavat kuluttajia tekemään kestäviä valintoja.

Myymättä jääneiden tuotteiden hävittäminen on seurausta verkkokaupan nopeasta kasvusta. Tällöin tavaroita tuotetaan, kuljetetaan ja myöhemmin hävitetään ilman, että niitä koskaan käytetään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Näin hukataan sekä raaka-aineita että aiheutetaan negatiivisia ympäristövaikutuksia. Uusi ekosuunnitteluasetus puuttuu tuotteiden hävittämiseen velvoittamalla aluksi suuret ja myöhemmin myös keskikokoiset yritykset raportoimaan myymättä jääneistä tuotteista. Lisäksi se kieltää vaatteiden ja jalkineiden tuhoamisen 19.7.2026 alkaen.

Palataan takaisin seitsemän vaatteen kestävään vuosikulutukseen. Itse olen ahkera verkossa toimivien vaatteiden ja tavaroiden uudelleenkäytön palveluiden käyttäjä. Käyttämättömät tavarat, lelut sekä pieneksi jääneet vaatteet on omasta mielestäni parempi laittaa kiertoon kuin säilyttää varaston perällä, jossa tavara tai vaate voi menettää ominaisuuksiaan ilman taetta uudelleenkäytölle myöhemmin. Itse näen, että ekosuunnittelun laajeneminen tekstiileihin myös edesauttaa vaatteiden uudelleenkäyttöä, kun tieto vaatteen ja tekstiilien taustoista lisääntyy. Toivottavasti myös myymättä jääneiden vaatteiden hävittämiseen puuttuminen lisää vaatteiden arvostusta sekä kannustaa ihmisiä käyttämään ja hoitamaan niitä pidempään. Tämä helpottaisi myös planetaarisen vaatekaapin ylläpitämisessä.

Jos haluat tutustua tarkemmin tulevaan tekstiilejä koskevaan sääntelyyn ja suunnitelmiin tekstiilien digitaalisesta tuotepassista, kannattaa ottaa seurantaan tekstiilejä koskevan esiselvityksen verkkosivu. Tämän esiselvityksen pohjalta aletaan tulevina vuosina hahmottelemaan tekstiilien tuoteasetusta, jolla säädetään tarkemmin vaatimuksista.

Johanna Kirkinen työskentelee erityisasiantuntijana Energiaviraston Energiatehokkuus-ryhmässä.