Viimeisen kahden vuoden aikana Suomen energiajärjestelmä on kokenut suuria muutoksia. Energiakriisi nopeutti investointeja puhtaaseen sähköntuotantoon, millä on ollut suuri vaikutus koko energiajärjestelmään.
– Markkinat ovat muutostilassa, mikä näkyi vuoden 2023 aikana suurina hintavaihteluina ja hetkittäisenä tuotannon ylitarjontana tai niukkuutena. Isossa kuvassa markkinat kuitenkin rauhoittuivat ja vuositasolla sähkön hinta laski tuntuvasti, Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi vetää yhteen sähkömarkkinoiden vuotta 2023.
Energiaviraston tammikuussa julkaiseman sähkömarkkinakatsauksen mukaan sähkön tukkumarkkinahinnat laskivat koko Euroopassa, ja myös Suomen veroton aluehinta laski tuntuvasti. Vuonna 2023 keskimääräinen tukkumarkkinahinta Suomessa oli 56 euroa megawattitunnilta, kun vuonna 2022 se oli 154 euroa ja 72 euroa vuonna 2021. Hinnan lasku heijastui myös johdannaismarkkinoihin, eivätkä vuoden aikana nähdyt yksittäiset hintapiikit vaikuttaneet vuoden aikana tarjottujen kiinteähintaisten sopimusten hintakehitykseen.
Vuositasolla sähköomavarainen
Kotimainen sähköntuotanto kasvoi kaikkiaan viime vuonna reilulla 10 terawattitunnilla 77,4 terawattituntiin.
– Vuonna 2023 Suomi oli vuositasolla lähes sähköomavarainen energian suhteen, mutta ei tehon suhteen. Tarvitsemme edelleen tuontisähköä erityisesti huippukulutusaikoina ja tyyninä ajanjaksoina, Nurmi sanoo.
Sähkön tuonnin määrä on vähentynyt viime vuosina. Vuoden 2023 aikana sähkön nettotuonti Ruotsista oli 1,5 terawattituntia.
– Suomeen on saatu uutta kilpailukykyistä tuotantokapasiteettia, jota on kannattanut ajaa. Markkinat lopulta ohjaavat tuodaanko, viedäänkö vai tuotetaanko sähköä Suomessa, Energiaviraston Markkinat-ryhmän johtaja Antti Paananen avaa omavaraisuusasteen kasvua ja kehitysnäkymiä.
Tuulivoiman ja negatiivisten tuntihintojen vuosi
Vuonna 2023 uutta tuulivoiman tuotantokapasiteettia tuli markkinoille 1278 megawattia, mikä kasvatti Suomen tuulivoiman tuotantokapasiteetin yhteensä lähes 7000 megawattiin. Tuulivoimainvestointien määrä on kasvussa ja vuonna 2024 on odotettavissa, että verkkoon kytketään saman verran uutta tuotantoa.
Vuoden aikana tuulivoiman osuus sähkön vuosituotannosta kiri vesivoiman tasolle eli lähes viidennekseen. Toisin kuin vesivoima, tuulivoiman tuotanto on sääriippuvaista ja vaihtelevaa.
Viikkotasolla vuonna 2023 tuulivoiman tuotannon osuus Suomen sähköntuotannosta vaihteli 3–31 prosentin välillä. Vaihtelu tuotantomäärissä heilutti sähkön tukkumarkkinahintaa. Vuonna 2023 nähtiinkin negatiivisia tuntihintoja enemmän kuin koskaan aiemmin. Hinnaltaan negatiivisia tunteja oli vuonna 2023 Suomessa eniten koko Euroopassa – lähes 470 tuntia, kun vuonna 2022 niitä oli vain 27 tuntia.
Matalan hinnan jaksoja ja negatiivisia tuntihintoja oli erityisesti tuulisina ajanjaksoina, jolloin sähköstä oli hetkittäin enemmän tarjontaa, kuin kysyntää. Tuulivoiman lisäksi alhaiseen hintaan vaikutti myös Olkiluoto 3 -käyttöönotto maaliskuussa. Suomen negatiiviset tuntihinnat eivät olleet poikkeus, vaan niiden osuus kasvoi myös koko Euroopassa ja etenkin Pohjoismaissa. Syyt ovat Paanasen mukaan samat kuin Suomessakin, eli lisääntynyt sään mukaan vaihteleva tuotanto.
– Keski-Euroopassa aurinkovoimalla on isompi vaikutus ja kesäiltapäivän hinnat voivat olla hyvin alhaiset. Suomessa aurinkovoimalla ei ole vielä isoa vaikutusta. Meillä negatiivisia hintoja on useimmiten yöllä, kun kulutus pientä.
Negatiivisten tuntien määrän kasvu on tavallaan häiriö järjestelmässä ja pidemmän päälle voi vaikuttaa siihen, onko kannattavaa investoida tuotantoon. Toki se myös vaikuttaa siihen, investoidaanko joustavaan kulutukseen kuten sähkökattiloihin. Se lisäisi kulutusta nimenomaan alhaisten hintojen aikana ja hintavaihtelut tasoittuvat, Paananen jatkaa.
Sähkön hinta laski hetkittäisistä hintapiikeistä huolimatta
Negatiivisten tuntien lisäksi vuonna 2023 nähtiin yksittäisiä korkeita hintapiikkejä, erityisesti elokuussa ja marraskuussa 2023. Niihin ajoittui pitkä tuuleton jakso ja samaan aikaan voimaloissa tai siirtoyhteyksissä oli huoltoja tai teknisiä ongelmia, mikä rajoitti tuotantoa.
– Hintapiikit johtuivat yksittäisistä samanaikaisista tapahtumista, jotka vähensivät tarjontaa. Sään vaikutus sekä samanaikaiset huollot tai viat voimalaitoksissa ja siirtoyhteyksissä. Kyse ei ollut ei rakenteellisesta pitkäkestoisesta polttoaineiden huippuhinnoista tai niukkuustilanteesta, kuten syksyllä 2022, sanoo Paananen.
Päivän sisäiset tuntihinnat vaihtelivat edelleen merkittävästi, vaikka erot pienenivät edellisestä vuodesta. Vuonna 2023 vuorokauden suurimman ja pienimmän tuntihinnan ero keskimäärin 75,3 euroa megawattitunnilta. Taustalla on erityisesti sääriippuvaisen tuotannon lisääntyminen.
– Markkinoilla hintapiikit nähtiin yksittäisinä lyhytkestoisina tapahtumina, minkä takia ne eivät vaikuttaneet juurikaan johdannaishintoihin ja sitä kautta uusien määräaikaisten sopimustarjousten hintoihin. Sähkön tukkuhintojen lasku sen sijaan heijastui kotitalouksien sähkölaskuihin ja sopimustarjouksiin, ja vuoden aikana tarjotut kiinteähintaiset sopimukset olivat edellisvuotta edullisempia, Paananen kertoo.
Vuonna 2023 tarjottujen uusien sähkösopimusten hinnat olivat selvästi alle vuoden 2022 huipputason, mutta eivät samaa tasoa kuin ennen energiakriisiä. Kotitalouksien maksaman sähköenergian keskihinta laski keskimäärin kolmanneksen vuodesta 2022. Sähkölasku pieneni keskimäärin vajaan viidenneksen.
Sähkön kuluttajahinnat laskivat lähes kaikkialla EU:ssa. Eniten ne laskivat Suomessa ja Ruotsissa. Sähkön kokonaishinta, johon lasketaan sähköenergia, verot ja siirtomaksut, oli kuluttajille Suomessa verrattain edullista. Euroopan pääkaupunkien vertailussa helsinkiläiset maksoivat energiasta alle EU:n keskiarvon, joka oli 25 senttiä kilowattitunnilta.
Hintavaihtelu kuuluu sähkömarkkinaan – tasapainoa silti tarvitaan
Sähköjärjestelmässä sähkön kulutuksen ja tuotannon on oltava joka hetki tasapainossa. Hintapiikit ja negatiiviset hinnat kertovat sähköjärjestelmän tuotantoresurssien ja kysynnän vaihtelusta sekä sähkön ajoittaisesta niukkuudesta tai ylitarjonnasta.
Sääriippuvaisen tuulivoiman tuotannon rinnalle tarvitaan jatkossa lisää joustavaa kulutusta ja tuotantoa, kuten säätövoimaa ja energiavarastoja, jotka osallistuvat joustavasti markkinoille niinä hetkinä, kun sähkölle on erityisen paljon kysyntää tai silloin, kun sähköä on paljon tarjolla.
– Sähkömarkkinoiden hintavaihtelu on osa toimivia markkinoita. Säätövoima ja energian varastointiratkaisut tasoittaisivat hintavaihteluiden ääripäitä. Jotta niihin investoidaan markkinaehtoisesti, täytyy niiden hyödyntämisen olla kannattavaa. Esimerkiksi pumppuvoimaloiden käytön kannattavuus on vahvasti sidottu riittäviin hintavaihteluihin. Pumppuvoimaloiden liiketoimintaidea perustuu siihen, että vesivarastot pumpataan täyteen halvan sähkönhinnan aikaan ja sähkön tuotanto ajoitetaan niihin hetkiin, joissa tuotanto on niukkaa ja hinta korkea, sanoo Paananen.
Suomen historian korkein hintapiikki nähtiin vuoden 2024 ensimmäisellä viikolla 5.1.2024, kun sähkön hinta kohosi 1,89 euroon kilowattitunnilta. Taustalla oli kipakka pakkasjakso sekä useampien voimaloiden samanaikainen vikaantuminen. Poikkeuksellisen korkea sähköhinta sai kuluttajat karsimaan kulutustaan useita satoja megawattitunteja, eikä korkean hinnan ohjausvaikutusta todelliseen kulutukseen osattu arvioida riittävän hyvin edellisen päivän kaupankäynnissä.
– Jos hintajousto olisi osattu ennakoida tarjouksissa paremmin tai edes osittain, hinta olisi todennäköisesti ollut merkittävästi pienempi. Kohtuullisen hintatason varmistamiseksi on tärkeää, että jatkossa kulutusjoustopotentiaali saadaan paremmin mukaan pörssitarjouksiin, ylijohtaja Nurmi toteaa.
Nurmen mukaan marginaalit Suomen sähköjärjestelmässä ovat huippukulutusaikaan vikatilanteissa varsin ohuet. Tammikuussa tasapaino sähköjärjestelmässä pysyi markkinaehtoisesti.
– Tuolloin sähkön tuonti ja kulutusjousto varmistivat sähkön riittävyyden. Vuonna 2025 rakentuu vaihtosähköyhteys Suomen ja Pohjois-Ruotsin välillä, mikä tuo lisää vakautta niin järjestelmään kuin hintoihin, Nurmi kertoo.
Malttia sähköjärjestelmän muutosintoon
Vuoden 2023 hintaheilunnasta huolimatta kokonaisuudessaan sähkömarkkinat toimivat Nurmen mukaan hyvin, eikä pörssihintojen määräytymismekanismia ole tarpeen muuttaa.
Energiakriisin jälkeen julkisessa keskustelussa ja päättäjien puheissa on aika ajoin vilauteltu hintakattoa ratkaisuna sähkön korkeaan hintaan. Nurmen mukaan hintakaton asettaminen ei käytännössä ole järkevää, vaikka korkeat hinnat hetkittäin kirpaisevat.
– Hintakattojen asettaminen on tarkkaan EU:n säätelemää ja sellaisen käyttöönotto on sallittu vain pitkissä hintakriiseissä. Hintakatot lisäävät riskiä tarjonnan vähentämiseen, mikä nostaisi hintoja. Hintakatto myös vähentäisi jouston määrää tilanteissa, jossa jouston toteutuminen on olennaisen tärkeää sähköjärjestelmän tasapainon kannalta, Nurmi toteaa.
Jotta vaihtelevan tuotannon hetkellisiä kuopat tai ylitarjonta tasoittuvat, tarvitaan säätövoimaa ja erilaisia varastointiratkaisuja. TEM on selvittämässä säätö- ja perusvoimainvestointeja tukevan kapasiteettimekanismin käyttöönottoa.
Energiavirastossa nähdään, että kapasiteettimekanismien käyttöönoton tulisi olla viimeinen keino turvata tuotantoresurssien riittävyys. Tärkeää on, että niillä ei luoda markkinavääristymiä.
Riittävät kaasuvarastot vakauttivat markkinoita
Kaasulla on merkittävä rooli sähkön tuotannossa Keski-Euroopassa, joten kaasun hinta vaikuttaa sähkön hintaan Euroopassa. Yhteisillä sähkömarkkinoilla Keski-Euroopan tilanne heijastuu myös Suomeen. Vuonna 2023 kaasuvarastot olivat täynnä EU-maissa, mikä vakautti eurooppalaisia sähkömarkkinoita.
Suomessa käytetään edelleen jonkin verran kaasua energiantuotannossa, erityisesti sähköä ja lämpöä tuottavissa yhteislaitoksissa. Erityisesti niukkuustilanteissa kaasu tukee sähkön toimitusvarmuutta.
Tammikuussa 2023 Suomessa otettiin käyttöön Inkoon kelluva LNG-terminaali, jolla oli merkittävä vaikutus Suomen kaasu- ja energiamarkkinoiden vakauteen läpi vuoden. Balticconnector-kaasuputken rikkominen nosti kaasun hintaa Suomessa loppuvuodesta. Inkoon LNG-terminaalin ansiosta Suomessa oli riittävästi kaasua tarjolla.
Uudet valvontamenetelmät lisäävät sähkön siirtohintojen kustannusvastaavuutta
Kaikkiaan noin 40 prosenttia jakeluverkkoyhtiöistä korotti sähkön siirtohintoja hintoja vuonna 2023. Hinnankorotuksia tekivät etenkin haja-asutusmaisilla sekä taajamamaisilla alueilla toimivat verkkoyhtiöt.
Energiavirasto vahvisti vuoden 2023 lopulla vuosina 2024–2031 sovellettavat uudet hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmät, jotka varmistavat siirtohintojen maltillisen kehityksen ja riittävät investoinnit.
