Suomessa ilmastomuutosta aiheuttavista kasvihuonepäätöistä 80 prosenttia tulee energiantuotannosta, -kulutuksesta ja liikenteestä. Pärjätäkseen energiamurroksessa tuotanto- ja teknologiayritykset ja energiankäyttäjät joutuvat irtautumaan vanhoista käytännöistä.
Muutos vaatii älykkään teknologian ratkaisuja ja uusia palveluja viimeistään 2025–2035. Ihmisten energiankulutustottumukset ja liikkumiskäytännöt muuttuvat. Kun kotimarkkinamme ensin laajentuvat älykkäisiin energiaratkaisuihin, niistä kehittyy Suomelle merkittävä vientimahdollisuus.
Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka liittyvät toisiinsa, vaikkei energian toimitusvarmuudella, energiamarkkinoilla tai energiatehokkuuden edistämisellä ole suoraa kosketusta ilmastopolitiikkaan. Näiden kahden politiikan yhteyteen voitaneen nivoa nykyistä kiinteämmin innovaatiopolitiikka energiamurrosta edistämään.
Ratkaisujen iso kirjo.
Suomessa on paitsi vankkaa osaamista, myös vakiintuneita käytäntöjä energian tuottamiseen ja toimittamiseen. Tärkeinä ajureina ovat perinteisesti toimineet hinta ja toimitusvarmuus. Isot energia- ja teknologiayritykset ovat hioneet vuosien kuluessa liiketoimintamallinsa optimaalisesti toimivaksi ja kannattavaksi.
”Tätä taustaa vasten uudet energiaratkaisut ja kulutusmallit voivat nykyvaiheessaan vaikuttaa keskentekoisilta ja taloudellisesti kannattamattomilta tai ainakin vähämerkityksellisiltä yrityksen vakiintuneeseen liiketoimintaan suhteutettuna”, professori Armi Temmes Aalto-yliopistosta sanoo.
Hän toimii Suomen akatemian rahoittaman Smart Energy Transition (SET) –tutkimushankkeen johtajana. Hanke jatkuu vuoteen 2020. Sen keskeinen tutkimuskysymys on, miten Suomi voi menestyä globaalissa energiamurroksessa ja hyötyä älykkään energian ympärille kehittyvistä teknologioista ja palveluista.
Ilmastomuutoksen haasteisiin Suomi ei pysty vastaamaan aiemmin hyviksi koettujen tuotantotapojen ja teknologioiden pohjalta. Tulevaisuudessa energiaa tuottavat toki edelleen eri polttoaineita käyttävät suurvoimalat, mutta rinnalle tarvitaan tasavertaisina toimijoina pieniä, hajautettuja tuotantolaitoksia ja energiavarastoja. Nämä yhdessä hyötyvät toisistaan ja edistävän uuden liiketoiminnan syntymistä.
Energiamurros heijastuu energia-alan toimijoiden lisäksi energian loppukäyttäjiin. Vaihtelevan aurinko- ja tuulienergian tuotannon lisääntyessä sähköstä voi ajoittain olla pulaa, mutta tulevaisuudessa vielä useammin sitä on liikaa tarjolla. ”Energia-ala sähköistyy”, Temmes toteaa.
Kuluttaja nousee aktiivitoimijaksi.
Kuluttajan merkitys korostuu kaksisuuntaiseksi kehittyvällä energiamarkkinalla. He voisivat myydä lämpöä ja sähköä kaukolämpö- ja sähköverkkoihin. Kuluttajat halutaankin aktiivitoimijaksi vaihtelun tasaamiseen. Rinnalle tarvitaan energian varastointia: isompia ja pienempiä vesivaraajia ja erilaisia akkuja muun muassa sähköautoissa. ”Ihmisten tapa liikkua muuttuu. Tämä lisää liikenteen palveluja, jotka eriytyvät riippuen siitä, ollaanko maaseudulla vai kaupungissa”, Temmes arvioi.
Se, miten ja millä tekniikalla kokonaiskysyntää ohjataan niin, että ympärille syntyy uutta ja kilpailtua liiketoimintaa vaatii vielä pohdintaa ja lisäselvityksiä. Ratkaisuja mietitään SET-hankkeen ohella muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön perustamassa älyverkkotyöryhmässä.
”Kuluttajan aktivoiminen sähkönkäyttönsä ohjaamiseen voi vaikuttaa laajasti energiaketjuun ja sähkön hinnoitteluun. Kysyntäjouston toimiessa onnistuneesti voidaan jopa välttyä voimalaitoksen korvausinvestoinnilta”, Temmes sanoo.
Tämäntapaiset seikat tuskin toimivat perusteina pienasiakkaalle. Hänet pitää herätellä joustamaan energiankäytössään hänelle sopivin viestein. ”Vaivaa ei saa koitua, eikä asumismukavuus saa kärsiä. Taloudellinen hyöty toimisi sekin kimmokkeena.”
Yleiskäsitys on, että kysyntäjousto ei tällä hetkellä kovin paljoa kuluttajan sähkölaskua keventäisi. Silti uskotaan, että tulevaisuuden pienkuluttaja haluaa vaikuttaa omin ratkaisuin energiankäyttöönsä ja tehdä sitä myös yhteiskunnallisesti kestävältä pohjalta.
Temmeksen mukaan sähköjärjestelmän tehotasapainon säädössä kannattaisi lähteä liikkeelle isoista kiinteistöistä. Samalla vauhdittuisi energiayhteisö- ja aggregaattoritoiminta, jotka helpottavat kuluttajan markkinoille osallistumista. Tämäntyyppisiä palveluja jotkut energiayhtiöt ovat jo kehittäneet ja niitä jossain määrin tarjoavat.
Palvelu luo liiketoimintaa.
Suomessa ei ole systemaattisesti kartoitettu toimialoja, joilla Suomi voisi menestyä energiamurroksessa. ”Selvitykset ovat työn alla. Nyt liikkeellelähtövaiheessa mukana on 250 tavalla tai toisella energiamurroksen ratkaisuissa mukana olevaa yritystä. Tiedämme, että energiamurros luo mahdollisuuden miljardien eurojen liiketoiminnalle”, Temmes sanoo.
Tuuli- ja aurinkoenergiaratkaisuihin liittyvässä teknologiassa ja palveluissa liikutaan miljardissa eurossa. Liikenteen, älyverkkojen ja valaistuksen ratkaisut ja palvelut luovat koko ajan kasvavaa liiketoimintaa: yksinomaan LED-toimialalla on jo 150 miljoonan euron liikevaihto. Kaikkien näiden päälle voi laskea bioenergian ja puuperäisten tuotteiden uusien ratkaisujen markkinat.
Temmes ottaa puheeksi bioenergian. Se on joissain tapauksissa hyvä vaihtoehto. Globaaliksi ratkaisuksi siitä ei hänen mielestään ole. ”Se ei ole avain onneen. Sisä-Suomessa se toimii, Helsingissä ei yhtä hyvin.”
Lämpöpumppu, aurinkokenno, tuulivoimalaitos – ylipäätään monet energiateknologian koneet ja laitteet tuodaan meille ulkomailta. Voidaanko näin ollen puhua suomalaisten energiaratkaisujen edistämisestä? ”Kyllä voidaan. Usein unohtuu, että peruslaitteen osuus kokonaisuudessa on pieni. Lämpöpumppuratkaisussa se on kolmasosa, aurinkovoimalassa alle puolet ja tuulivoimalaitoksessa 40–60 prosenttia”, Temmes selvittää ja sanoo palveluiden olevan kokonaisuuden ydin. ”Liiketoimintahyödyt pitää arvioida arvoverkossa.”
Ennen kuin esimerkiksi tuulivoimalaitos tuottaa sähköä, tarvitaan suuri joukko palveluja. Näitä ovat konsultointi ja suunnittelu-, hankinta-, projektinjohto- ja työmaapalvelut. Myös voimalan verkkoon liittäminen vaatii liudan palveluja ja osaamista. Koko voimalaitoksen elinkaaren ajan voimalaitos edellyttää laitteistojen ylläpitoa, huoltoa ja korjaamista.
Temmeksen mukaan myös liikenteeseen liittyy paljon kotimaisuutta. Esimerkkinä hän mainitsee latausinfrastruktuurin.
Miten ja millä tekniikalla kokonaiskysyntää ohjataan niin, että ympärille syntyy uutta ja kilpailtua liiketoimintaa?
Kehittyvä kaukolämpö- ja kylmäverkko.
”Kaukolämmön ja -kylmän tulevaisuuden ratkaisut ovat mielenkiintoinen kysymys. Kaukolämpö on hyvä lämmitysmuoto, jonka ympärille voitaisiin kehittää uudenlaista liiketoimintaa. Tämä vaatii suurten kaupunkien kaukolämpömarkkinan avaamista kilpailulle – uusille tuottajille ja palveluntarjoajille”, Temmes sanoo.
Hänen mukaansa energiajärjestelmät voivat saada toisistaan hyötyjä. Kaksisuuntainen kaukolämpö voi toimia yhtenä ratkaisuna perinteisen kaukolämmöntuotannon ja hajautettujen lämmöntuotantoratkaisujen yhdistämiseen. Kaksisuuntaiseen kaukolämpöverkkoon voi siirtää esimerkiksi kerrostalon aurinkokeräimillä tuotettua lämpöä tai hukkalämpöä.
Suuret lämpöpumput lisäävät kaukolämpöjärjestelmän joustavuutta, ohjailtavuutta. Niitä voidaan käyttää halvan sähkön aikana, pumppujen tuottama lämpö varastoidaan lämpöakkuihin. Tällaisia akkuja on muun muassa Helsingin Energialla, joka on muuttanut käytöstä poistetut kallioluolat lämmön kausivarastoiksi. Samantyyppistä menetelmää voidaan käyttää kaukokylmälle.
