Onko nähtävissä, että eri alueiden väliset hintaerot verkkopalvelumaksuissa tasoittuvat? Miten verkkotoiminnan hinnoittelua käytännössä valvotaan? Kumpi hyötyy enemmän valvontamenetelmien uudistuksesta – sähkönkäyttäjät vai sähkön jakeluyhtiöt?
Hinnoittelun valvontaan liittyviin kysymyksiin vastaa Energiaviraston johtava asiantuntija Tiina Karppinen.
1. Kuluttaja voi ostaa sähkön miltä tahansa yhtiöltä. Miksi sähkön verkkopalvelu on kuitenkin pakko ostaa paikalliselta jakeluverkkoyhtiöltä?
Kilpailevien sähköverkkojen rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa ja sähköverkkojen toimintavarmuus on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää. Tämän vuoksi jakeluverkot on säädetty lakisääteisiksi monopoleiksi.
Asiakas voi kilpailuttaa vain liittymisjohtonsa rakentamisen.
2. Miksi sähkön verkkopalvelun maksuissa on alueellisia eroja?
Sähköverkkotoiminnassa merkittävä osa toiminnan kustannuksista on kiinteitä investointeihin perustuvia kuluja. Verkkopalvelumaksuilla verkkoyhtiö huolehtii sähköenergian siirtämisestä sähkön tuottajalta asiakkaalle. Sähkön siirto paikasta toiseen edellyttää kunnossa olevia sähköverkkoja, mikä maksaa. Siirtomaksulla yhtiö kattaa sähköverkkotoimintaan liittyvät palvelut sekä verkon kehittämisen ja ylläpidon vaatimat investoinnit.
Verkkopalveluiden hinta syntyy sähkön siirtohinnasta, kuten yleensä perus- ja energiamaksuista sekä erilaisista veroista, kuten sähköverosta, arvonlisäverosta ja huoltovarmuusmaksusta. Erityisesti kuukausittaisella kiinteällä perusmaksulla katetaan muun muassa verkon ylläpitokustannuksia ja vikojen korjaamisia. Perusmaksuilla ylläpidetään olemassa oleva verkko kunnossa huolimatta siitä, käyttääkö liittyjä sähköä vai ei. Kustannuksia aiheuttavat muun muassa verkkoon sitoutunut pääoma ja verkon kunnostaminen, kehittäminen ja uudistaminen. Palvelun hintaan sisältyy sähköverkon käytönvalvonta ja vikapalvelu 24 tuntia vuorokaudessa, vikojen korjaus kaikissa tilanteissa sekä asiakkaiden puhelin- ja internetpalvelut ja sähkön kulutuksen mittaus. Palveluun kuuluvat myös esimerkiksi johtokatujen vuokraus ja ylläpito raivauksineen.
Sähkön verkkopalvelumaksuilta edellytetään kustannusvastaavaa hinnoittelua asiakasryhmille. Erityisesti maaseutumaisissa olosuhteissa tätä kiinteää kustannusta on asiakasta kohti enemmän kuin kaupunkimaisissa yhtiöissä, koska etäisyydet asiakkaiden välillä ovat pidempiä ja asiakaskohtaista verkkopituutta on enemmän ylläpidettävänä, huollettavana ja rakennettavana.
3. Voisiko Energiavirasto määrittää sähkön verkkopalvelumaksuille vakiohinnan tai hintakaton, joka koskee kaikkia yhtiöitä?
Sähkön verkkopalvelun hinnoittelu perustuu toiminnan tehokkaisiin kustannuksiin ja kohtuulliseen tuottoon. Mikäli sähkön verkkopalvelulle asetettaisiin kattohinta, olisi se asetettava korkeimman kustannustason mukaan. Mikäli kattohinta tai vakiohinta asetettaisiin alle tämän, tulisi tämän tason ylittävät kustannukset ja voitto kattaa yhtiölle muuta kautta esimerkiksi julkisilla tuilla.
Sääntely edellyttää sähkön verkkopalvelumaksuilta kustannusvastaavuutta eli toiminnan asiakasryhmäkohtaiset kustannukset on heijastuttava vastaaviin maksuihin.
4. Onko nähtävissä, että eri alueiden väliset siirtohintaerot tasoittuisivat?
Ei ole nähtävissä, että alueelliset erot verkkopalvelumaksuissa tasoittuisivat merkittävästi. Eri alueiden välisten hintaerojen tasoittuminen edellyttäisi sähkön käyttäjämäärien kasvua maaseutumaisilla jakeluverkonhaltijoilla, joustojen hyödyntämisen merkittävää kasvua maaseudun jakeluverkoissa tai entistä edullisempia verkkokomponentteja.
5. Miten suomalaisten maksamat verkkopalveluiden maksut vertautuvat muihin Euroopan maihin?
Suomalaisten maksamat verkkopalvelumaksut ovat eurooppalaisella tasolla verrattain edulliset. Muihin Pohjoismaihin verrattuna kotitalouskäyttäjä maksaa hieman ruotsalaista verrokkiaan enemmän sähkön verkkopalvelusta, mutta vähemmän kuin tanskalainen tai norjalainen verrokkinsa. Sähkön verkkopalvelun maksuja eurooppalaisella tasolla voi seurata ja vertailla Eurostatin julkaiseman tilaston avulla.
Kesäkuun alussa julkaistun valvonnan vaikuttavuusraportin 2022 mukaan sähkön jakeluverkkomaksujen hintakehitys poikkesi merkittävästi kiihtyneestä inflaatiosta ja muiden tuotteiden ja palveluiden hintojen noususta vuonna 2022, maksujen pysytellen pitkälti edellisen vuoden tasolla. Lisäksi aiempaa useammat yhtiöt toteuttivat väliaikaisia hinnanalennuksia regulaatiojäämätilanteen tasaamiseksi.
6. Miten verkkopalvelun hinnoittelua käytännössä valvotaan?
Energiavirasto valvoo, että verkkopalveluiden hinnoittelu on syrjimätöntä ja tasapuolista. Lisäksi sähkön verkkopalvelun hinnoittelua valvotaan sekä korotuskattovalvonnalla että hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmillä. Korotuskattovalvonta kohdistuu yksittäisten korotusten toteuttamiseen ja näille on asetettu sähkömarkkinalaissa kahdeksan prosentin asiakasryhmäkohtainen katto. Korotus lasketaan keskimääräisestä vuosimaksusta, ei yksittäisistä komponenteista tai asiakkaan toteutuneen oman kulutuksen perusteella.
Hinnoittelun kohtuullisuutta taas arvioidaan yhtiökohtaisesti valvontajaksoittain valvontamenetelmillä sallitulla liikevaihdolla. Käynnissä on parhaillaan valvontajakso 2020–2023, jonka osalta hinnoittelun kohtuullisuus arvioidaan jakson päätyttyä vuonna 2024 annettavilla valvontapäätöksillä.
Valvontaa varten yhtiöt toimittavat virastolle vuosittain tilinpäätöstietonsa sekä verkkoa koskevia valvontatietoja, kuten verkon komponenttitietoja sekä teknisiä ja taloudellisia tunnuslukuja.
7. Mitä tapahtuisi, jos verkkotoiminnan hinnoittelun valvontamenetelmiä ei olisi käytössä?
Ilman hinnoittelun valvontaa, alueelliset hintaerot kasvaisivat merkittävästi ja todennäköisesti osa maaseudusta voisi jäädä ilman sähkönjakelua, koska verkkojen ylläpito ja rakentaminen olisi liian kallista ilman merkittäviä hinnan korotuksia, joita kukaan ei enää valvoisi.
Luonnollisen monopolin erityisvalvonnan päätavoitteita ovat verkkopalveluiden hinnoittelun kohtuullisuus ja korkea laatu. Juuri näitä Energiavirasto tavoittelee valvontamenetelmien muodostamalla kokonaisuudella ja menetelmien käytännön ohjausvaikutuksilla, jotka kohdistuvat verkonhaltijoiden liiketoimintaan.
Muita keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi tasapuolisuus ja verkon kehittäminen sekä liiketoiminnan pitkäjänteisyys, jatkuvuus, kehittäminen ja tehokkuus.
Tasapuolisuus tarkoittaa yhteiskunnan sisäistä tulonjakoa valvottavien yritysten omistajien ja asiakkaiden välillä. Tuottotaso ei saa olla liian korkea esimerkiksi suhteessa sellaisiin investointeihin, joita omistajat voisivat tehdä vastaavan riskitason muihin liiketoimintoihin.
Pitkäjänteisyydessä, jatkuvuudessa ja kehittämisessä on kyse siitä, että valvonnan on varmistettava tarpeelliset investoinnit ja muu verkon kehittäminen riittävän toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Myös liiketoiminnan muu asianmukainen kehittäminen ja elinvoimaisuus pitkällä tähtäimellä on varmistettava.
Tehokkuus tarkoittaa asiakkaan haluaman palvelun aikaansaamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Verkkotoiminnan hinnoitteluun ei kohdistu markkinoilta tulevaa painetta, jolloin verkonhaltijalla ei ole kannustinta tehostaa toimintaansa. Tällöin ilman valvontaa mahdollinen kustannustehottomuus voitaisiin kompensoida korkeammilla hinnoilla. Siksi monopolihinnoittelun kohtuullisuuden valvonnalla on varmistettava, että verkonhaltija saavuttaa kustannustason, johon sillä on tosiasiallinen mahdollisuus.
8. Miten lainsäädännöllä ja valvonnalla on vaikutettu sähkön verkkotoiminnan hintamuodostukseen ja sähköverkkojen kehittymiseen?
Energiavirasto seuraa valvonnan ohjausvaikutuksia vuosittain laadittavan valvonnan vaikuttavuusraportin avulla. Kesäkuun 2023 alussa julkaistun vaikuttavuusraportin mukaan verkkopalvelumaksut laskivat suhteessa yleiseen hintatasoon. Energiaviraston arvion perusteella yhtiöt myös toteuttivat aiempaa enemmän väliaikaisia alennuksia vuonna 2022 verrattuna aiempiin vuosiin. Yhteensä 12 yhtiötä ei veloittanut perusmaksuja tai toteutti muita vastaavia väliaikaisia alennuksia kyseisen vuoden aikana. Näistä puolet toteutettiin yhtiöiden toimesta, jotka toimivat kaupunkimaisissa olosuhteissa.
Lisäksi vaikuttavuusraportin mukaan korkean toimitusvarmuuden päätavoite toteutuu sähkön jakeluverkkotoiminnassa, eivätkä viime vuosien huomattavat sääilmiöt ole aiheuttaneet poikkeuksellisia sähkönjakelun keskeytyksiä. Vuodesta 2016 alkaen valvonnalla on pystytty ohjaamaan jakeluverkkotoimintaa parantamaan investointitehokkuuttaan, toimitusvarmuuden tasoa ja pitämään sähkön verkkopalvelumaksut eurooppalaisittain verrattain edullisella tasolla.
Siirtohinnoittelun valvontamenetelmät uudistuvat vuoden 2024 alussa.
9. Miten uudet valvontamenetelmät vaikuttavat kuluttajien maksamaan sähkön verkkopalvelumaksuun seuraavan kahdeksan vuoden aikana?
Vuonna 2024 alkavan menetelmäjakson osalta vaikutukset kuluttajien hinnoitteluun tarkentuvat syksyn 2023 aikana, kun menetelmämuutokset vahvistetaan. Keväällä 2023 Energiaviraston esittämien muutosehdotusten alustavan vaikutusten arvioinnin mukaan yhtiöiden kokonaistuotto laskee maltillisesti, joskin arviossa ei ole vielä huomioitu esimerkiksi verkkokomponenttien yksikköhintojen päivittämistä, joka todennäköisesti vaikuttaa toiseen suuntaan eli tuottoa nostavasti. Kuluttajien maksamaan hintaan vuodesta 2024 eteenpäin vaikuttaa olennaisesti yleisen korko- ja kustannustason kehittyminen.
10. Kumpi hyötyy enemmän valvontamenetelmien uudistuksesta – sähkönkäyttäjät vai sähkön jakeluyhtiöt?
Kohtuullisuutta tarkastellaan valvontamenetelmiä kehitettäessä verkonhaltijoiden, asiakkaiden ja yhteiskunnan kannalta. Tavoitteena on siis, että mikään yksittäinen taho ei hyödy muita enempää.
Sähkömarkkinasääntelyn tavoitteena on varmistaa edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alueellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille siten, että hyvä sähkön toimitusvarmuus, kilpailukykyinen sähkön hinta ja kohtuulliset palveluperiaatteet voidaan turvata loppukäyttäjille.
Siirtohinnoittelun valvontamenetelmät uudistuvat vuoden 2024 alussa
Vuonna 2024 voimaan astuvat suuntaviivat ohjaavat sähkön verkkopalveluiden hinnoittelua ja yhtiöiden verkkoinvestointien toteutumista, mikä on välttämättömyys energiajärjestelmän uudistuessa nopealla vauhdilla. Sähkön verkkopalveluiden hinnoittelun ja verkkotoiminnan valvonnalla pyritään takaamaan suomalaisille kohtuullisen hintaiset, laadukkaat ja tasapuoliset sähkön siirto- ja jakelupalvelut. Ohjauksen ja valvonnan tehtävä on ehkäistä paikallisesta sähköverkkotoiminnasta vastaavien jakeluyhtiöiden monopoliaseman väärinkäyttöä ja ohjata yhtiöiden investointeja sähköverkkoinfrastruktuurin kehittymiseen.
Uusien valvontamenetelmien kehittämisessä keskeinen teema on EU:n Puhtaan Energian paketin mukanaan tuoman uuden kansallisen lainsäädännön tavoitteiden integrointi valvontamenetelmiin. Näihin kuuluvat keskeisesti muun muassa varman verkon käyttö ja integroidut verkkokomponentit. Puhtaan Energian paketin mukaisesti myös valvontamenetelmien kehittämisessä asiakas nostetaan keskiöön menetelmäkehityksen kuulemisen kautta.
Energiavirasto tarkastelee valvontamenetelmiä päivittäessään kokonaisvaltaisesti menetelmien ohjausvaikutuksia jaksoille 2024–2027 ja 2028–2031 vahvistettavien menetelmien osalta. Tuottotaso ja kannustimien kokonaisvaikutukset ovat tarkastelussa avainasemassa. Menetelmäjaksolla painotetaan kokonaistehokkuuden kehittämistä verkkotoiminnassa. Kokonaistehokkuuden parantaminen johtaa kustannussäästöihin ja vähentää asiakkaan maksurasitetta pitkällä aikavälillä. Virasto julkaisee menetelmien vaikutusarvioinnin viimeistään vuoden 2023 loppuun mennessä.
