Uusiutuvan energian tuista on käyty runsaasti julkista keskustelua viime vuosina. Myös Juha Sipilän hallitusohjelmassa tartuttiin asiaan, kun tuulivoimaloiden pääsyä syöttötariffijärjestelmään päätettiin rajoittaa ja uudet tuet suunnitella niin, että ne perustuvat kilpailuun. Syksyllä 2015 perustetun työryhmän tavoitteena olikin laatia uusiutuvan energian tukimalli, jossa valtiolle tulevat kustannukset ovat mahdollisimman pienet ja jossa hankkeet toteutuvat kannattavasti ja kustannustehokkaasti.
Työryhmän mallin pohjalta joulukuussa 2016 hyväksytyssä energia- ja ilmastostrategiassa ehdotettiin uusiutuvan energian tuen teknologianeutraalin tarjouskilpailun järjestämistä. Sitä koskeva hallituksen lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 2018. Eduskunnassa ehdotettua vuosittaista tuotantoa kuitenkin pienennettiin kahdesta 1,4 TWh:iin. Se johti siihen, että suunnitellun kahden tarjouskierroksen sijaan voitiin järjestää vain yksi kierros. Energiavirasto järjesti tarjouskilpailun loppuvuodesta 2018 ja on nyt antanut tarjouksia koskevat päätökset. Onnistuiko tarjouskilpailu?
Korkeimmat tarjoukset karsiutuivat
Tarjouksia saatiin 26 kappaletta ja ne olivat kaikki tuulivoimaa. Kriitikot ovat esittäneet, että kilpailu ei ollut teknologianeutraali, koska tarjouksia tuli vain yhdestä tuotantomuodosta. Vai kävikö tässä niin, että muiden tuotantomuotojen korkeammat tuotantokustannukset pitivät ne tarjouskilpailusta loitolla? Liian korkeiden tarjoushintojen esittämistä hillitsi pelko kilpailun häviämisestä?
Seitsemän voittaneen hankkeen tarjousten keskihinta oli 2,5 €/MWh. Alin voittanut tarjous oli 1,3 €/MWh ja korkein 4 €/MWh. Kukin voittaja saa oman tarjouksensa mukaisen tuen. Vaihteluväli kertoo siitä, että yritykset tekivät tarjouksia juuri sellaisista tukitasoista, joilla ne saavat investoinnit kannattaviksi. Ja mitä pienempiä tarjoukset olivat, sitä vähemmän tarjouskilpailusta koituu valtiolle kustannuksia.
Tukea maksetaan 12 vuoden ajan ja tarjouskilpailusta aiheutuu valtiolle enimmillään 3,5 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Syöttötariffijärjestelmässä saman suuruisen sähkön tuesta aiheutuu valtiolle 73 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Kustannuksia ei voi kuitenkaan suoraan vertailla, koska syöttötariffijärjestelmän käynnistämisen jälkeen uusiutuvan energian teknologinen kehitys on ollut nopeaa. Se on puolestaan johtanut tuotantokustannusten alenemiseen. Tarjouskilpailun järjestämisestä aiheutui valtiolle myös transaktiokustannuksia, mutta arvion mukaan ne jäivät vähäisiksi.
On myös tärkeä havaita, että tarjouskilpailussa määritellyn 30 euron viitehinnan vuoksi 34 euroa korkeammilla sähkön hinnoilla tukea ei makseta lainkaan. Tänä vuonna sähkön hinta on ollut keskimäärin 48 €/MWh. Viitehinnan alittavilla sähkön hinnoilla tukea maksetaan tarjottu määrä, mikä osaltaan pienentää sähkön hintaan liittyviä riskejä.
Hankkeiden kannattavuuteen vaikuttavat sähkön hinnan riskien ja tuen lisäksi vakuudet sekä luvatun tuotantomäärän alittamisesta tai voimalan rakentamatta jättämisestä koituvat korvaukset. Niillä valtio haluaa varmistaa, että hankkeet toteutetaan. Kannattavuuteen vaikuttavat myös rahoitus- ja rakentamiskustannukset.
Tarjouskilpailun opit käyttöön
Hyvin suunniteltu ja toteutettu tarjouskilpailu edistää tehokkaasti paitsi uusiutuvaa energiaa, myös kerää valtiolle strategista kannattavuustietoa yrityksiltä. Kerätyn tiedon avulla tuet osataan suunnitella paremmin, jolloin myös yritykset osaavat hinnoitella tarjouksensa tarkemmin. Tuki ohjautuu silloin tehokkaammin sinne, minne sen tulisikin suuntautua. Lisäksi tarjousten hinnat laskevat teknologisen kehityksen myötä, mikäli tarjouskierroksia järjestetään useita peräkkäin. Esimerkiksi Saksassa aurinkosähkön tarjouskilpailussa tarjoushinnat ovat noin puoliintuneet viimeisen neljän vuoden aikana, kun kierroksia on järjestetty parin kuukauden välein.
Jatkossa uusiutuvan energian tukien tarjouskilpailut voitaisiin suunnitella siten, että niillä pienennetään ennen kaikkea sähkön hinnan riskejä. Syöttötariffijärjestelmän pitkän varjon vuoksi tarjouskilpailun oppeja ei kannata jättää hyödyntämättä. Oppeja voisi hyödyntää myös muiden yritystukien suuntaamisessa, koska kilpailussa yritykset joutuvat paljastamaan todellisen tuen tarpeensa.
