”Uusi asetus tarkoittaa, että tuotteiden valmistajat joutuvat jatkossa kehittämään tuotteitaan aiempaa ympäristöystävällisimmiksi, jotta niitä voidaan saattaa EU:n markkinoille. Asetus varmistaa, että ympäristönäkökulmat otetaan huomioon jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa, jotta tuotteet olisivat esimerkiksi aiempaa kestävämpiä, helpommin korjattavia ja kierrätettäviä sekä ympäristövaikutuksiltaan parempia”, kertoo johtava asiantuntija Juha Toivanen Energiavirastosta.
Uudella ekosuunnitteluasetuksella korvataan vanha ekosuunnitteludirektiivi ja laajennetaan sen soveltamisalaa energiaan liittyvien tuotteiden, kuten jääkaappien, moottoreiden ja älypuhelimien, lisäksi kaikentyyppisiin EU:n markkinoille saatettuihin tuotteisiin. Asetus tuli voimaan kaikissa EU:n jäsenmaissa 18.7.2024.
Käytännön tason vaikutukset nähdään vasta, kun uusia tuoteryhmiä tai tuotejoukkokohtaisia säädöksiä asetetaan. Ekosuunnitteluasetus on vasta puitelainsäädäntö ja tulevissa tuoteryhmäkohtaisissa säädöksissä asetetaan tarkempia tuotteiden vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien EU:n markkinoille saatettavien tuotteiden on täytettävä.
Ensimmäisiä tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä on jo ryhdytty työstämään muun muassa tekstiileistä ja teräksestä. Alustavan aikataulun mukaan ensimmäisten tuoteryhmäkohtaisten asetusten soveltaminen alkaa aikaisintaan kesäkuussa 2027. Tarkemmin tuoteryhmien säädösten laadinnasta ja aikatauluista tiedetään myöhemmin.
Tekstiilibisneksen kentällä vallitsee hämmennys
Lehtori Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta näkee tilanteen tekstiilialalla olevan ristiriitainen. Tuotamme valtavan määrän tekstiileitä, joista iso osa jää myymättä ja lisäksi luodaan turhaa ja tarpeetonta kulutuspainetta.
“Itseäni kiinnostaa systeeminen muutos, jota kestävyyssiirtymä vaatii. Vähennetäänkö näillä asetuksilla ylituotantoa ja miten lisättäisiin uudelleenkäyttöä ja tuotteiden kestävyysvaatimuksia. Onko tulossa verohuojennuksia esimerkiksi käytetyn vaatteen tuplaverotukseen. Entä korjattavuuden osalta huomioitu korjaus- ja huoltopalveluiden osaamis- ja koulutustarpeet?”, Knuutila kysyy.
Ekosuunnitteluasetuksen vaikutukset käytännön bisnekseen tuntuvat hänestä kovin epäselviltä.
”Toivottavasti vaikuttaa ylituotantoon ja -kulutukseen eli ongelman juurisyihin. Vaikkakin näyttää vahvasti tuovan vaan laastaria lineaariseen avohaavaan. Pitäisi saada systeemistä muutosta ja siihen tämä ei auta. Lainsäädäntö ja sen vaikutukset ja siirtymäajat sekä vastuut ovat hyvin epäselviä kentällä ja heikentävät investointihalukkuutta sekä kierrätyksen edistymistä”, hän sanoo.
Asetus puuttuu myymättä jääneiden tuotteiden hävittämiseen, joka on ollut pikamuotialalla yleistä. Myymättä jääneiden vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja kenkien tuhoaminen kielletään 19.7.2026 alkaen, eli kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämä ei kuitenkaan Knuutilan mukaan pureudu juurisyihin.
”Hyvä, että puututaan, mutta ei olisi tätä ongelmaa ollenkaan, jos puututtaisiin juurisyihin ja ratkaisut tehtäisiin niiden mukaan. Tuotanto pitäisi mitoittaa todelliseen tarpeeseen ja tuotteiden hinnoissa pitäisi olla ulkoiskustannukset mukana”, hän kiteyttää.
Kierrätykseen tarvitaan Knuutilan mukaan selkeät kannustimet ja sekoitevelvoitteet myös kierrätyskuidun käytölle. ”Ei keräys ja kuidun avaus ole vielä kierrätystä”, hän painottaa.
Yritykset tarvitsevat tukea digitaalisen tuotepassin käyttöönotossa
Johtava asiantuntija Emilia Gädda Suomen tekstiili ja muoti ry:stä uskoo, että ekosuunnitteluasetus vaikuttaa merkittävästi tekstiili- ja muotialaan. Asetus velvoittaa toimialan yrityksiä sisällyttämään ympäristönäkökohdat tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessiin, jotta tuotteiden ympäristövaikutuksia voidaan vähentää niiden koko elinkaaren ajalta. Asetus tuo mukanaan vaatimuksia tuotteen ympäristökestävyydelle ja edellyttää digitaalista tuotepassia, joka sisältää tietoa tuotteesta. Lisäksi asetus kieltää myymättömien vaatteiden ja jalkineiden hävittämisen sekä asettaa pakollisia ympäristövaatimuksia julkisille hankinnoille.
”Asetuksessa esitetyt toimet kasvattavat parhaimmillaan ympäristön kannalta kestävämpien tuotteiden määrää markkinoilla, mutta asettavat samalla nykyistä paljon enemmän pakollisia vaatimuksia tekstiilituotteille ja siten yritystoiminnalle. Kannamme huolta toimialan yrityksistä, erityisesti pienistä yrityksistä ja heidän valmiuksistansa ja resursseistaan vastata uusiin lainsäädännön vaatimuksiin. Yritykset tarvitsevat tukea, sekä ohjeistuksia että taloudellista tukea, esim. digitaalisen tuotepassin käyttöönotossa”, Gädda painottaa.
Suomen tekstiili ja muoti ry:n jäsenistöstä noin 40 prosenttia on pk-yrityksiä ja reilu 55 prosenttia mikroyrityksiä.
Investointeja kierrätystekstiilien arvoketjujen rakentamiseen tarvitaan
Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä tekstiilien kiertotalouden ja kierrätyksen edistämiseksi. Gäddan mukaan suomalainen toimiala suhtautuu myymättä jääneiden vaatteiden tuhoamiskieltoon lähtökohtaisesti myönteisesti ja toimiala on valmis siihen sitoutumaan.
”Tunnistamme kuitenkin, että tuotekohtaisessa sääntelyssä on tarve pohtia mahdollisia poikkeuksia kieltoon, jotta voidaan varmistua siitä, että mahdolliset myymättömät tuotteet saadaan käsiteltyä turvallisesti ja asianmukaisten jätehuoltokäytäntöjen, kuten tekstiilikierrätyksen, avulla ja sitä kautta materiaali saadaan hyödynnettyä uusiin tuotteisiin. Suomessa tarvitaankin sekä lyhyen että pitkän aikavälin investointeja kierrätystekstiilien arvoketjujen rakentamiseen ja skaalaamiseen”, hän toteaa.
Emilia Gädda on Henna Knuutilan kanssa samaa mieltä siitä, että tilanne markkinoilla on tällä hetkellä epävarma. Lainsäädäntöaloitteet ovat valmistelussa ja konkreettiset toimialaan kohdistuvat toimenpiteet ovat vielä määrittelemättä, mikä lisää epävarmuutta. Samanaikaisesti kuluttajakäyttäytyminen on murroksessa ja ultrapikamuoti kasvattaa markkinaosuuttaan. Lisäksi digitalisaation rooli kasvaa.
”Taloudellisten ohjauskeinojen, kuten kiertotalouteen kannustavien veromallien, sekä tukien vaikutuksen selvittäminen on tästä syystä tarpeen. Lisäksi TKI-rahoituksella pitäisi tukea yksityistä sektoria tekstiilien kiertotalouden kokeilujen ja laitosinvestointien rahoittamisessa”, Gädda sanoo.
Asetus vahvistaa tuotteiden korjattavuutta ja kiertotaloutta
Tärkeitä ekosuunnittelukriteereitä eri tuotekategorioissa ovat tuotteiden kestävyys, uudelleenkäytettävyys, päivitettävyys ja korjattavuus. Uusia vaatimuksia asetetaan muun muassa korjattavuudelle, energia- ja resurssitehokkuudelle, kierrätettävyydelle sekä hiili- ja ympäristöjalanjäljelle. Sen lisäksi tuotteista saa jatkossa enemmän tietoa digitaalisen tuotepassin ja erilaisten kestävyysmerkintöjen avulla. Kun tarjolla on paljon aiempaa enemmän tietoa tuotteiden ominaisuuksista, kuten tuotteen materiaaleista, ympäristövaikutuksista ja tuotteiden oikeasta käytöstä ja kierrätyksestä, voivat kuluttajat tehdä helpommin ympäristön kannalta parempia valintoja.
Näin entistä useammalta EU:ssa myytävältä tuotteelta edellytetään kiertotaloussuunnittelua vuoteen 2030 mennessä. Poikkeuksena ovat elintarvikkeet, lääkkeet, autot sekä puolustus- ja turvallisuustuotteet, joita asetus ei koske.
”Vanhan ekosuunnitteludirektiivin avulla on säästetty mittavasti energiaa ja varmistettu energiatehokkaat sähkölaitteet myös suomalaisiin koteihin. Nyt otetaan uusi iso harppaus eteenpäin. Yhä useammat tuotteet ovat pian ympäristöystävällisiä, kierrätettäviä ja korjattavia. Jatkossa kuluttaja saa kaupasta ympäristöystävällisempiä tuotteita, joiden vaatimustenmukaisuudesta vastaa valmistaja tai maahantuoja”, sanoo johtava asiantuntija Päivi Suur-Uski Motivasta.
